Alaikäisen lapsen oikeus päättää juridisesta sukupuolestaan

Abstract

Huhtikuussa 2023 astui voimaan laki sukupuolen vahvistamisesta. Laissa säilytettiin aiemman translain mukainen edellytys hakijan täysi-ikäisyydestä, mikä jättää alaikäiset lapset lain soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten alaikäisen lapsen etua on arvioitu valmisteltaessa lakia sukupuolen vahvistamisesta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan millä tavoin täysi-ikäisyysvaatimus on ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa sekä arvioidaan vaihtoehtoisia sääntelymalleja, jotka paremmin turvaisivat lapsen oikeuksien toteutumista ja heidän hyvinvointiaan.

Tutkimus on lainopillinen. Lainopillisen metodin avulla pyritään punnitsemaan lapsen oikeuksia ja yhteensovittamaan niitä yhteiskunnallisten vaatimusten ja arvojen kanssa. Argumentaatioteoriaa hyödyntämällä tutkielmassa pyritään löytämään kestävästi perusteltu sekä moraaliltaan hyväksyttävä sääntelymalli alaikäisten lasten osalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös miten alaikäisten asema on ratkaistu muissa Euroopan valtioissa.

Ehdoton 18 vuoden ikäraja ei ole lapsen oikeuksien mukainen. Lainsäädännössä tulisi siirtyä kohti itsemääräämisoikeuteen perustuvaa mallia, jossa alaikäiset saavat vahvistettua juridisen sukupuolensa ilman kohtuuttomia esteitä. Sääntelyssä tulee ottaa huomioon lapsen kehitystaso ja soveltaa ikävuosittain porrastettua mallia. Esimerkiksi 16 vuotta täyttäneet nuoret voisivat hakea sukupuolen vahvistamista itsenäisesti, mutta sitä nuoremmat tarvitsisivat huoltajan sekä lastenpsykologin hyväksynnän hakemukselleen. Olennaista on kunnioittaa lapsen ihmisarvoa, mutta myös suojella lasta itseään haitallisilta päätöksiltä sekä huomioida juridisen sukupuolen oikeusvaikutukset.