Kuinka nuorisorikollisuuteen puututaan? Kuvaileva kirjallisuuskatsaus nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisystä erityisesti sosiaalityön näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millaiset tekijät ovat merkityksellisiä nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyssä aiempien tutkimusten perusteella. Erityisesti tarkastellaan ennaltaehkäiseviä keinoja, joita on tunnistettu aikaisemmassa tutkimuksessa, sekä sosiaalityön näkökulmaa näihin keinoihin.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu nuorisorikollisuuden käsitteeseen sekä sosiaalisen kontrollin ja sosiaalisen pääoman teorioihin. Tutkimuksessa fokusoidutaan erityisesti siihen, millaiset tekijät sosiaalisen kontrollin, sosiaalisen pääoman ja sosiaalityön näkökulmasta näyttäytyvät merkityksellisinä nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyssä. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistona on 12 vertaisarvioitua artikkelia ja 2 väitöskirjaa, jotka on analysoitu sisällönanalyysillä.

Analyysin pohjalta tutkimuksen tulokset jäsennettiin viiteen teemaan: Nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyn keinot, Sosiaalinen pääoma ja nuorisorikollisuus, Sosiaalinen kontrolli ja nuorisorikollisuus, Sosiaalityön rooli nuorisorikollisuuden ehkäisyssä ja Rakenteelliset tekijät ja nuorisorikollisuus. Tutkimus tarjoaa kattavan kuvan niistä menetelmistä ja lähestymistavoista, jotka edistävät nuorten hyvinvointia ja vähentävät rikolliseen käyttäytymiseen liittyviä riskejä. Nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisy vaatii laajaa lähestymistapaa, jossa huomioidaan sekä yksilölliset että yhteiskunnalliset tekijät. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että sosiaalityöntekijöiden rooli on keskeinen nuorisorikollisuuden ehkäisyssä. Sosiaalityön rooli nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyssä on monivaiheinen ja vaatii syvällistä asiantuntemusta, joka kattaa niin yksilötason kuin yhteiskunnalliset rakenteet. Sosiaalityöntekijät eivät ainoastaan tarjoa tukea nuorille, vaan toimivat myös linkkeinä yhteiskunnan eri toimijoiden välillä edistäen moniammatillista yhteistyötä, joka on keskeistä nuorten tukemisessa. Erityisesti varhainen puuttuminen nuorten ongelmiin, kuten mielenterveysongelmiin ja päihteiden käyttöön, on merkityksellistä. Tämä varhainen tuki voi estää nuorten ajautumista rikolliselle polulle, mutta yksilöllinen tuki ei yksin riitä – myös yhteiskunnalliset ja rakenteelliset tekijät, kuten koulutuksen ja perhesuhteiden tarjoama tuki, ovat keskeisessä roolissa.