”Väsymyksestä se kyllääntyi, itkusta kukoisti” : Äitien kuvauksia äitiydestään, synnytyksen jälkeisestä masennuksestaan ja siitä toipumisestaan

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten äidit kuvaavat äitiyttään synnytyksen jälkeisen masennuksen aikana sekä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipumistaan. Tutkielman teoreettisia lähtökohtia olivat sosiaalinen konstruktionismi, kriittinen perhetutkimus, feministinen näkökulma sekä äitiyden käsite. Tutkielma oli laadullinen tutkimus, ja sen aineisto muodostui 16:sta synnytyksen jälkeistä masennusta sairastaneiden äitien kirjoittamasta blogitekstistä vuosilta 2019-2024, jotka analysoitiin teemoittelulla ja tyypittelyllä.

Suuri osa tutkimuksen aineiston äideistä kuvasi tunteneensa, ettei äitiys todellisuudessa vastannut heidän odotuksiaan. Äideillä oli odotuksia onnellisuudesta, äitiydestä ja elämästä lapsen kanssa mutta odotuksiaan vastoin he tunsivat onnettomuutta, tunteettomuutta, sumuisuutta ja uupumusta. He kuvasivat suorittaneensa äitiyttään, pyrkineensä näyttämään kyvykkyytensä äitiyteen muille ja salanneensa kokemansa haasteet. Äidit tunsivat syyllisyyttä, kokivat epäonnistuneensa äiteinä, kuvasivat kadottaneensa itsensä äidin roolin myötä ja laiminlöivät omia tarpeitaan. Lisäksi äidit tunsivat ristiriitaisia tunteita, kuten epävarmuutta, etäisyyttä, tunteettomuutta, turhautumista ja rakkautta vauvaansa kohtaan.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipumisen kannalta merkityksellisinä tekijöinä nousivat esiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta saatu apu ja lääkitys, läheisiltä saatu sosiaalinen tuki ja käytännön apu, vertaistuki sekä omien tarpeiden ja voimavarojen kuunteleminen. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipumisen jälkeen äidit kuvasivat oppineensa itsestään lisää ja tutustuneensa itseensä uudelleen. Heidän suhteensa lapseensa vahvistui, rakkaus lasta kohtaan voimistui ja he kuvasivat luottavansa itseensä enemmän äiteinä sekä suhtautuvansa tulevaisuuteensa toiveikkaasti. Synnytyksen jälkeisen masennuksen kuvattiin jättäneen kuitenkin myös jälkiä, kuten syyllisyyttä, katumusta ja äitinä epäonnistumisen pelkoa.

Tutkielma tuo näkökulman sekä perhetutkimukseen, feministiseen tutkimukseen että sosiaalityön tutkimukseen siitä, kuinka synnytyksen jälkeistä masennusta ei tulisi tarkastella pelkästään yksilöllisenä kokemuksena, vaan tarkastelussa tulisi ottaa huomioon myös yhteiskunnalliset ja kulttuuriset, hyvää äitiyttä määrittelevät normit, jotka voivat vaikuttaa naisten mielenterveyteen.