"En kelvannut porukoihin mukaan" Ostrakismi yksinäisyyttä kokeneiden kertomuksissa

Abstract

Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkasteltiin, miten ostrakismi eli ulossulkeminen näkyiyksinäisyyttä kokeneiden ihmisten elämässä. Lisäksi selvitettiin, minkälaisia tulkintoja heillä oli kokemustensa taustalla olevista syistä ja vaikutuksista myöhempään elämään. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja analysoinnissa hyödynnettiin sekä temaattisen narratiivisen sisällönanalyysin että teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmiä. Aineistona käytettiin vuonna 2020–2021 kirjoituskutsulla kerättyä aineistoa, jossa kirjoittajat kuvasivat eri elämänvaiheissa kokemaansa yksinäisyyttä.

Sekä yksinäisyydessä että ostrakismissa on kyse siitä, ettei yksin ja ulkopuolelle jätetty ihminen pääse toteuttamaan tarvettaan kuulua muiden ihmisten joukkoon (”need to belong”), ja jota pidetään jopa ihmiskunnan evolutionaalisen jatkumon ehtona. Yksinäisyyden ja ostrakismin merkittävin ero liittyy siihen, että yksinäisyydessä on kyse subjektiivisesta tunteesta ettei ihmisen sosiaaliset perustarpeet ole tulleet tyydytetyksi, kun taas ostrakismi liittyy toisten toimintaan, eli siihen että muut jättävät huomiotta tai hylkäävät. Molemmilla on kauaskantoisia, haitallisia seurauksia sekä yksilöille että yhteisöille. Yksinäisyys voi olla myös vapaaehtoinen ja myönteinen kokemus, mutta ostrakismin kuvataan olevan jo lyhytkestoisenakin epämiellyttävä kokemus, josta pyritään eroon. Pitkäkestoisena sen seuraukset voivat olla tuhoisat ja äärimmilleen vietynä yhteisöistä ulossuljetut yksilöt saattavat tehdä itsensä näkyväksi ”keinolla millä hyvänsä”.

Tutkimusten perusteella ostrakismia esiintyy sosiaalisessa, fyysisessä ja virtuaalisessa muodossa. Nämä tulivat esiin myös käyttämässäni aineistossa. Lisäksi erotin kuvauksia rakenteellisesta ostrakismista, jolloin kirjoittajat olivat kokeneet ulossulkemista esimerkiksi köyhyyden tai muiden rakenteellisten tekijöiden vuoksi. Ostrakismin kokemusten taustalle sanoitettiin ennen kaikkea itsestä, mutta myös muista ihmisistä ja ja olosuhteista johtuvia syitä. Pitkään yksinäisyyttä ja ostrakismia kokeneiden kirjoituksista välittyi toivottomuuden ja arvottomuuden kokemus.

Tutkielma tarjoaa tietoa siitä, minkälaisia seurauksia yksinäisyydellä ja ulossulkemisella on sekä inhimillisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Ennen kaikkea tutkielma lisää kuitenkin ymmärrystä siitä yksinäisyyden muodosta, johon sekä ammattilaiset että kanssakulkijat voivat vaikuttaa: siihen, ettei ketään suljeta ulkopuolelle tahallisesti tai tahattomasti