Pohjolan naalin suojelu : toivon kannattelemaa hoivaa Fennoskandian tuntureilla
Karila, Nea (2025)
Karila, Nea
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060560884
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060560884
Tiivistelmä
Kuudes joukkosukupuutto on tällä hetkellä käynnissä olevaa antroposeenin aikaa olemuksellisella tavalla kuvaava ilmiö. Pohjolan alueella elävä naali on yksi joukkosukupuuton uhanalaisista. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen, tarkkarajaisemmin sukupuuttotutkimuksen tutkimuskenttään sijoittuva tutkielmani tarkastelee Pohjolan alueella elävän, alueellisen sukupuuttouhan alla olevan naalin (Vulpes lagopus) suojelua ja sen kautta muotoutuvaa ihmisen ja naalin välistä suhdetta, yhteistoimintaa, lajienvälisen hoivan näkökulmasta.
Etnografian keinoin toteutetun tutkielmani aineiston keräsin kesällä 2024 Norjassa, naalinsuojelua maastossa työkseen sekä vapaaehtoisesti tekevien henkilöiden seuraan liittyen. Kentällä kerätty aineisto koostuu kenttäpäiväkirjasta, nauhoitetuista ja litteroiduista keskusteluista sekä havaintomateriaalista. Etnografista aineistoa täydensin videopuhelun muodossa toteutetuilla haastatteluilla. Aineistoa analysoin aineistolähtöisen sekä teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Olen tuottanut analyysissani etnografiselle tutkimukselle luonteenomaista tiheää kuvausta tutkimastani aiheesta.
Pohjolan naalin elämän jatkumisen varmistamiseksi tehtävän suojelutyön kautta muotoutuvassa ihmisen ja naalin välisessä suhteessa tulevat todellisiksi ja näkyviksi lajienväliselle hoivalle aiemmassa tutkimuksessa annetut erityispiirteet: eettinen velvollisuus, affektiivisuus sekä käytännön työnteko. Lisäksi, kuten myös muissa aiemman tutkimuksen kohteena olleissa lajiensuojelun projekteissa, myös naalinsuojelussa käytännön hoivan elementteinä paikkansa ottavat myös erilaiset pelastavan väkivallan muodot.
Näiden ohella sain selville, että toivolla on naalinsuojelun kontekstissa suuri merkitys hoivan käytännön elementin toteutumisen kannalta: toivo motivoi suojelutyötä tekeviä toimimaan, ja tuloksia tuottava, eettisen sekä affektiivisen ulottuvuuden sisältämä toiminta puolestaan ruokkii toivon tunnetta. Hoiva ja toivo ovat toistensa kanssakulkijoita tässä eriskummallisessa, Fennoskandian karuun tunturiluontoon sijoittuvassa elämän ja kuoleman sommitelmassa, eräässä sukupuuttotarinassa.
Etnografian keinoin toteutetun tutkielmani aineiston keräsin kesällä 2024 Norjassa, naalinsuojelua maastossa työkseen sekä vapaaehtoisesti tekevien henkilöiden seuraan liittyen. Kentällä kerätty aineisto koostuu kenttäpäiväkirjasta, nauhoitetuista ja litteroiduista keskusteluista sekä havaintomateriaalista. Etnografista aineistoa täydensin videopuhelun muodossa toteutetuilla haastatteluilla. Aineistoa analysoin aineistolähtöisen sekä teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Olen tuottanut analyysissani etnografiselle tutkimukselle luonteenomaista tiheää kuvausta tutkimastani aiheesta.
Pohjolan naalin elämän jatkumisen varmistamiseksi tehtävän suojelutyön kautta muotoutuvassa ihmisen ja naalin välisessä suhteessa tulevat todellisiksi ja näkyviksi lajienväliselle hoivalle aiemmassa tutkimuksessa annetut erityispiirteet: eettinen velvollisuus, affektiivisuus sekä käytännön työnteko. Lisäksi, kuten myös muissa aiemman tutkimuksen kohteena olleissa lajiensuojelun projekteissa, myös naalinsuojelussa käytännön hoivan elementteinä paikkansa ottavat myös erilaiset pelastavan väkivallan muodot.
Näiden ohella sain selville, että toivolla on naalinsuojelun kontekstissa suuri merkitys hoivan käytännön elementin toteutumisen kannalta: toivo motivoi suojelutyötä tekeviä toimimaan, ja tuloksia tuottava, eettisen sekä affektiivisen ulottuvuuden sisältämä toiminta puolestaan ruokkii toivon tunnetta. Hoiva ja toivo ovat toistensa kanssakulkijoita tässä eriskummallisessa, Fennoskandian karuun tunturiluontoon sijoittuvassa elämän ja kuoleman sommitelmassa, eräässä sukupuuttotarinassa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4631]