Rehtoreiden kokemuksia ajanhallinnan merkityksestä työhyvinvointiin

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää rehtoreiden kokemuksia ajanhallinnan merkityksestä työhyvinvointiin. Tutkimus pyrki syventämään ymmärrystä siitä, miten rehtorit kokevat ajanhallintansa vaikuttavan työhyvinvointiinsa ja millaisia ajanhallinnan strategioita he hyödyntävät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenologis-hermeneuttisella lähestymistavalla. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin osallistui viisi peruskoulun rehtoria eräästä Etelä-Suomen kaupungista. Haastateltavien työkokemus vaihteli 8–25 vuoden välillä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen tuloksina nousi esiin viisi pääteemaa: 1) työn ja vapaa-ajan erottamisen hallinta, 2) työn organisointi ja strateginen ajattelu, 3) jaetun johtajuuden rakenteet ja prosessit, 4) työhyvinvoinnin tukeminen ja ylläpitäminen sekä 5) kontekstuaaliset tekijät. Rehtorit käyttivät monipuolisia strategioita ajanhallintaan, kuten fyysisiä rajaamiskäytäntöjä, aikarajojen strukturointia, priorisointia, keskeytysten hallintaa ja vastuun jakamista. Erityisesti työn rajaaminen ja jaetun johtajuuden käytännöt koettiin merkityksellisinä työhyvinvoinnissa. Tutkimuksen ydinsanoma on, että ajanhallinnan käytännöt vahvistavat hallinnantunnetta ja siten edistävät työhyvinvointia. Tutkimus osoitti, että ajanhallinnan kokemus on vahvasti yhteydessä rehtoreiden työhyvinvointiin. Tunne ajanhallinnasta paransi hyvinvointia ja vähensi stressiä, kun taas hallinnan tunteen menettäminen näkyi työhyvinvoinnin heikkenemisenä. Rehtoreiden kokemuksissa korostui ajanhallinnan monisyinen luonne – se ei ole vain tekninen taito, vaan kytkeytyy rehtorin arvoihin, identiteettiin ja toimintaympäristöön. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että rehtoreiden työhyvinvoinnin tukemisessa tulisi huomioida ajanhallinnan merkitys kokonaisvaltaisesti. Rehtorit tarvitsevat sekä konkreettisia välineitä ajanhallintaan että tukea työn rajaamisen ja delegoinnin eettisiin kysymyksiin. Yksilöllisten ajanhallintataitojen tukemisen lisäksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jotka mahdollistavat rehtoreiden keskittymisen koulun pedagogiseen johtamiseen.