”Sinun kouluhommasi loppu tähän! Riittää että puolitoista talavea hyvvää työntekoaikaa kulu turhassa istumisessa”: Koulutus-, sivistys- ja harrastusdiskurssit Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa ja näiden asioiden merkitys ja arvostus 1920- ja 1930-lukujen Suomen maaseudulla

Abstract

Tässä tutkielmassa tavoitteeni on diskurssianalyyttisin menetelmin tutkia sitä, millä tavoin Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa on puhuttu koulutuksesta, sivistyksestä ja harrastustoiminnasta, ja sitä, millä tavoin nämä puhetavat kuvastavat kyseisten asioiden arvostusta ja merkitystä 1920- ja 1930-lukujen Suomen maaseudulla.

Vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuuslaki ja maaseutunäkökulma määrittävät tutkimuksen historiallisen viitekehyksen. Tämän lisäksi ylisukupolvisuuden käsite ja eritoten ylisukupolvisesti välittyneet ja omaksutut suhtautumismallit määrittävät tutkimuksen teoreettista viitekehystä, sekä perustelevat tutkimuksen relevanssia. Myös diskurssianalyysi tutkimusmenetelmänä itsessään toimii tutkimuksessa tärkeänä teoreettisena viitekehyksenä, sillä diskurssianalyysissä huomio merkittävissä määrin kiinnittyy siihen, millä tavoin kielenkäyttö ja puhetavat rakentavat sosiaalista todellisuutta.

Tutkimuksen aineistona toimii Iijoki-sarjan kuusi ensimmäistä osaa (Huonemiehen poika, Tammettu virta, Kunnan jauhot, Täysi tuntiraha, Nuoruuden savotat ja Loimujen aikaan). Käytännön tasolla aineistosta etsittiin lähilukua hyödyntämällä diskursseja, jotka liittyvät tutkimuskysymyksiin vastaamisen osalta olennaisiin asiakokonaisuuksin. Tämän jälkeen diskurssit jaettiin sisältöjen perusteella systemaattisesti kuuteen eri diskurssiryhmään. Lopulta diskursseista tehtiin tulkintoja, ja niitä keskustelutettiin teoreettisen viitekehyksen kannalta oleellisen kirjallisuuden kanssa.

Tutkimustulokseni osoittavat, että Iijoki-sarjasta löytyy toisistaan poikkeavia tapoja puhua tutkimuskysymyksissä mainituista asioista, mutta fyysisen työn merkitystä yli kaiken korostavat diskurssit ovat selkeästi hegemonisoituneet. Näin ollen myös kaikki muut aineistossa esiintyvät tutkimukseni kannalta olennaiset puhetavat tavalla tai toisella rakentuvat suhteessa kyseiseen hegemoniadiskurssiin. Fyysisen työn tekemien on siis nähty ikään kuin elämän ensisijaisena tarkoituksena, ja kaikki muut asiat tulevat sen jälkeen.

Iijoki-sarjasta tekemäni diskurssianalyysin perusteella voidaan havainnoida, että koulunkäyntiin, harrastamiseen ja itsensä sivistämiseen on suhtauduttu 1920- ja 1930-lukujen maaseudulla hyvin kielteisesti, ja näitä asioita on yleisesti ottaen pidetty toisarvoisina ja jopa turhina.