Ruokalähettien työoikeudellinen asema Suomen oikeuskäytännössä 2020-luvulla

Abstract

Suomessa työsuhde on määritelty työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä, jonka mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Ruokalähettien työoikeudellinen asema määritellään suhteessa näihin tunnusmerkkeihin (työsopimus, henkilökohtainen sitoutuminen työhön, työnantajan lukuun, johdon ja valvonnan alaisuus, vastikkeellisuus) ja kaikkien edellä mainittujen viiden perustunnusmerkin tulee toteutua, jotta kyseessä olisi työsuhde. Tutkimuksessa tutkitaan lainopin metodin avulla, miten perustunnusmerkkien toteutumista on arvioitu Suomessa ruokalähettien työoikeudellista asemaa koskevassa oikeuskäytännössä. Arviointia ovat vaatineet erityisesti työn valvonta- ja johto-oikeus eli direktio-oikeus sekä henkilökohtainen sitoutuminen työntekoon.

Työsuhteen tunnusmerkkien toteutumista ei ole arvioitu johdonmukaisesti ruokalähettejä koskevassa oikeuskäytännössä, mutta jokaisen tapauksen yksityiskohdilla on ollut merkittävä vaikutus tunnusmerkkien arviointiin. Ruokalähettien työoikeudellista asemaa koskevaa oikeuskäytäntöä tarkastelemalla selviää, että vakuutusoikeuden mukaan sijaisen käyttö ilman ehtoja kumoaa henkilökohtaisen sitoutumisen työntekoon. Kuitenkaan tätä linjaa ei ole noudatettu alemmassa muutoksenhakuelimessä. Direktio-oikeuden osalta oikeuskäytännössä on kahdenlaisia tulkintoja: hallinto-oikeus on katsonut, että jos alustan luomaa mahdollisuutta käyttää johto- ja valvontaoikeutta ei tosiasiallisesti käytetä, ei direktio-oikeus toteudu. Vakuutusoikeuden tulkintojen mukaan alustan kautta harjoitetaan työnjohto- ja valvontaoikeutta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2024/2831 työehtojen ja työolojen parantamisesta alustatyössä (alustatyödirektiivi) julkaistiin Euroopan unionin lehdessä 11.11.2024, jonka jälkeen jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään. Koska direktiivi ei määrittele alustatyöntekijälle kriteerejä, vaan viittaa kansalliseen määritelmään, se ei suoraan selvennä oikeustilaa Suomessa. Alustatyödirektiivi velvoittaa jäsenvaltiot säätämään työsuhdeolettamasta, jonka vuoksi alustatyödirektiivin vaikutus ruokalähettien asemaan riippuu siitä, miten alustatyödirektiivi implementoidaan Suomen lainsäädäntöön. Työ- ja elinkeinoministeriö on todennut, että alustatyödirektiivi vaatii uutta lainsäädäntöä Suomessa, mutta mitään hallituksen esitystä tai ehdotusta hallituksen esitykseksi ei ole vielä annettu.