Luokanopettajaopiskelijoiden kasvien lajintuntemustaidot ja ympäristöasenne sekä niiden välinen yhteys

Abstract

Maapallon luonnon monimuotoisuuden on huomattu heikkenevän hälyttävällä nopeudella. Tämän luontokadon seurauksena on alettu toteuttamaan ympäristökasvatusta, josta opettajat ovat osittain vastuussa opetussuunnitelmaan listattujen tavoitteiden takia. Lajintuntemus on olennainen osa ympäristökasvatusta ja luonnon monimuotoisuuden suojelemista.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää luokanopettajaopiskelijoiden kasvien lajintuntemustaitojen taso ja ympäristöasenne sekä tarkastella näiden välistä yhteyttä. Tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena, jossa aineisto kerättiin Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoilta. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, voisiko lajintuntemustaitoja parantamalla saada myönteistä muutosta opiskelijoiden ympäristöasenteissa.

Kasvien lajintuntemustaitoja tarkasteltiin kasvien lajintunnistustestillä, ja ympäristöasennetta tarkasteltiin 2-MEV-mallin avulla, joka jakaa ympäristöasenteen ihmis- ja ympäristökeskeiseen näkökulmaan. Tuloksia analysoitiin tunnuslukujen, kuvioiden sekä pääkomponentti- ja reliabiliteettianalyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että opettajaopiskelijoiden kasvien lajintuntemustaidot ovat heikot. Opiskelijat tunnistivat kysytystä 28 lajista keskimäärin 16, ja heillä havaittiin kasvisokeuden ilmiö. Parhaiten tunnistetut kasvit olivat pääasiassa marjoja ja puita ja huonoiten tunnistetut kasvit olivat ruohovartisia kasveja. Opettajaopiskelijoiden ympäristöasenne oli suurimmalla osalla ympäristökeskeinen, mutta yhteyttä lajintuntemuksen ja ympäristöasenteiden välillä ei havaittu.