Tekoälypolitiikka vallan kenttänä: tekoälyn diskursiiviset subjektiasemat Suomen tekoälystrategioissa 2017–2023

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten tekoälystä puhutaan ja miten sitä tuotetaan osaksi suomalaista yhteiskuntarakennetta vuosina 2017–2023. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, mitä suomalainen tekoälypolitiikka on ja millaisia subjektiasemia tekoäly siinä saa. Aineistona toimivat pääministeri Sipilän ja Marinin hallitusten julkiset tekoälyä koskevat asiakirjat. Aineisto analysoidaan hyödyntäen Michel Foucault’n ajattelua diskursseista, käytännöistä ja subjekteista sekä tekstuaalista menetelmää, joka pohjautuu predikaatioiden, esisopimusten ja subjektiasemien tarkasteluun.

Tutkimus tuo uutta tietoa vasta hahmottuvalla alalla. Suomessa ei ole aiemmin tutkittu tekoälyn subjektiasemia osana yhteiskuntaa. Tuloksissa osoitetaan, että tekoälyn määritelmät vaikuttavat siihen, miten Suomen valtio rakentaa tekoälylle subjektiuden reunaehtoja. Tekoälyä rakennetaan osaksi yhteiskunnan rakenteita, ja samalla se osallistuu yhteiskunnallisen järjestyksen uudelleenorganisointiin.

Analyysissa tunnistetaan kolme diskurssia: etiikan, tehokkuuden ja geopoliittisen tiedon diskurssi. Diskurssit kytkevät tekoälyn kansallisiin arvoihin, osaamiseen ja tiedon hallintaan. Geopoliittisen tiedon diskurssi on institutionaalisesti vahvin ja vaikuttaa muiden diskurssien tapaan asemoida tekoäly ja väestö. Diskurssit osoittavat yhdessä, että tekoälyä tuotetaan pluralistisesti, mikä tekee siitä poliittisesti määritellyn ja ilmaistun.

Tutkimus osoittaa, että tekoäly rakentuu suomalaisessa tekoälypolitiikassa aktiiviseksi subjektiksi, joka toimii moraalisena, taloudellisena ja geopoliittisena toimijana. Tekoäly ei ole vain hallinnan kohde, vaan myös yhteiskunnallisen järjestyksen ja yksilön toimijuuden uudistaja. Tekoälypolitiikassa korostuu suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyys ja vastuu tekoälyn kehittämisestä omiin yhteiskuntarakenteisiin sopivaksi. Suomi kehittää tekoälyä "kolmannen tien" mallin mukaisesti Yhdysvaltain ja Kiinan mallien välimaastossa siirtäen vastuun tekoälypolitiikan onnistumisesta tekoälylle ja väestölle. Tulokset avaavat uudenlaisen näkökulman tekoälyn subjektiasemiin ja luovat pohjan jatkotutkimukselle tekoälyn sosiaalipoliittisesta roolista.