Huostaanotettu riittämättömien mielenterveyspalveluiden vuoksi – Hoitoon pääsyn toteutuminen ja lapsen oikeudet

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään lainopillisen ja empiirisen metodin avulla, mitä vaikutuksia riittämättömistä mielenterveyspalveluista ja erityisesti niistä aiheutuvista huostaanotoista on lapsen oikeuksiin.

Hallituksen esityksen HE 74/2022 vp mukaan osa lapsista joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle riittämättömien terveyspalveluiden takia. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 69 §:n mukaan, mikäli lapsen lastensuojelullinen tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, tulee lapselle tarpeellinen hoito järjestää viipymättä. Terveydenhuollon ensisijaisuus lastensuojeluun nähden on lapsen edun mukaista, jotta lapsi saa tarvitsemansa terveydenhuollon palvelun terveydenhuollon ammattilaisten toimesta eikä lastensuojelulaitoksessa.

Hyvinvointialueiden tulee järjestää riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tutkimuksessa havaittiin, että lasten mielenterveyspalvelujen kohdalla korostuu erityisesti hoitoon pääsyn oikea-aikaisuus ja perustason palvelut. Riittämättömistä terveyspalveluista johtuvat hoitoon pääsyn viivästykset vaikuttavat perusoikeutena turvattuun mahdollisuuteen toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ja näin ollen myös lapselle taattuun oikeuteen saada kehittyä parhaaksi versioksi itsestään.

Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että lapsen kasvuolosuhteiden muuttuminen epävakaiksi hoitoon pääsyn viivästyksestä johtuen on vastoin lapsen etua ja johtaessaan huostaanottoon vaikuttaa myös lapsen perhe-elämän suojan toteutumiseen.