Alueidenkäyttö- ja rakentamislainsäädännön uudistuksen vaikutukset epätyypillisen vuokraustoiminnan oikeudelliseen arviointiin

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan asuinhuoneistossa harjoitetun lyhytkestoisen vuokraustoiminnan oikeudellisen arvioinnin tilaa 1.1.2025 voimaan astuneen alueidenkäyttö- ja rakentamislainsäädännön uudistuksen jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, milloin lyhytkestoinen asuinhuoneiston vuokraus on rakennuksen käyttötarkoitussääntelyn puitteissa sallittua tai kiellettyä, sekä miten julkisoikeudelliset toimijat voivat kontrolloida tällaista toimintaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain lainsäädäntöhankkeessa tapahtunutta eriyttämistä kahdeksi erilliseksi laiksi, maankäyttöä säänteleväksi alueidenkäyttölaiksi sekä rakentamista säänteleväksi rakentamislaiksi, voidaan tutkimuksen perusteella luonnehtia rakennuksen käyttötarkoitussääntelyn näkökulmasta ongelmalliseksi. Soveltuvasta hallituksen esityksestä ilmenevät tulkintaohjeet ilmaisevat, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaista käyttötarkoitussääntelyllistä oikeustilaa ei ole tarkoitettu muuttaa, mutta lain säädökset antavat perusteen tulkita lain sisällön muuttuneen. Myös rakentamisen valvonnan oikeusperusta on rakennuksen käyttötarkoituksen valvonnan osalta ongelmallinen.

Ympäristöministeriö on aloittanut uuden lainsäädäntöhankkeen, jonka tarkoitus on korjata rakentamislakiin sisältyvät ongelmat sekä säännellä yksityiskohtaisesti asuinhuoneistojen lyhytvuokrausta. Nykyiseen oikeustilaan nähden asuinhuoneiston lyhytvuokrauksesta tulee – ehdotuksen hallituksen esitykseksi toteutuessa uusimmassa muodossaan – olemaan sallitumpaa mutta kalenterivuosittain ajallisesti rajattua. Merkittävänä ehdotuksen sisältämänä muutoksena rakennuksen käyttötarkoituksen vastaista asuinhuoneiston vuokrausta tultaisiin arvioimaan rakennusrikkomuksen tunnusmerkistön täyttävänä, sakolla rangaistavana tekona. Ehdotuksessa lisäksi korjataan tämänhetkinen rakentamisvalvonnan käyttötarkoituksen valvontaan ja lainvastaiseen toimintaan puuttumiseen liittyvät toimivaltaongelmat.

Kokonaisuutena voidaan arvioida, että asuinhuoneiston lyhytvuokraustoiminta tullaan saattamaan yksityiskohtaisen sääntelyn alaiseksi toiminnaksi, joka syrjäyttää lyhytvuokrauksen tulkintaan aiemmin sovelletun, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöön perustuvan epätyypillisyysopin. Tulevaisuuden kannalta on arvioitavissa, että asuinhuoneiston lyhytvuokraustoiminta muuttuu oikeudelliseen nykytilaan verrattuna kokonaisuudessaan sallitummaksi, joskin toiminnalle tullaan asettamaan kalenterivuosittainen vuorokausiraja.