Sijaislapsen adoptio lapsen etuna

Abstract

Tutkielmassa määritellään lapsen edun käsitettä sijaislapsen adoptiossa. Lasten huostaanotot ovat yleistyneet ja lapsen pitkäaikainen sijoituspaikka on perhehoito tai laitoshoito. Harvinaisempaa on, että sijaisvanhemmat hakevat sijaislapsensa adoptiota. Adoptio on pysyvä ratkaisu, kun taas huostaanotto on aina väliaikaista. Suomessa adoptio ei ole osa lastensuojelun palveluita. Suhtautuminen adoptioon osana lastensuojelua vaihtelee valtioiden ja ammattiryhmien välillä.

Tutkielmani on lainopillinen. Aluksi tutkielmassa määritellään lapsen edun käsitettä yleisten oppien kautta. Tutkielmassa määritellään uudelleen lapsen edun käsitettä kotimaisessa adoptiossa erityisesti keskittyen sijaislapsen adoptioon.

Perhe-elämän suojan käsite nousee aiheen parissa vahvasti eteen, kun vaakakupissa on vanhemman oikeudet ja lapsen oikeudet. Suomessa perheen jälleenyhdistämisen tavoite on erittäin vahva toisin kuin Norjassa. Norjasta on tullut useita sijaislapsen adoptioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. Suomessa aihetta on tutkittu vähän, jonka takia tutkielmassa on oikeusvertailevaa otetta erityisesti Norjan kanssa. Lapsen edun toteutumista on arvioitava tapauskohtaisesti pysyvän adoption ja väliaikaisen huostaanoton välillä.