Ihmiskauppa, pakkotyö ja kiskonnantapainen työsyrjintä Suomessa – tutkimus rajanveto-ongelmista oikeuskäytännössä

Abstract

Tutkimukseni keskittyy työperäiseen ihmiskauppaan, pakkotyön määritelmään ja kiskonnantapaiseen työsyrjintään Suomessa. Tutkimusmetodini on lainopillinen eli tulkitsen ja systematisoin voimassa olevia oikeusnormeja ja oikeuskäytäntöä. Ihmiskaupan ja sen lähirikosten, kuten kiskonnantapaisen työsyrjinnän erottaminen toisistaan on todettu haasteelliseksi. Ratkaisuksi on kehotettu tulkintaohjeiden laatimista laintulkitsijoille ja viranomaisille. Ihmiskaupan rikostunnusmerkistö sisältää useita avoimia ja vaikeasti tulkittavia käsitteitä, kuten ”pakkotyö” ja ”ihmisarvoa loukkaavat olosuhteet”. Etenkin pakkotyön määritelmää on pidetty haasteellisena ja vaikeasti tulkittavana.

Kansainvälinen työjärjestö ILO onkin kehittänyt pakkotyön tulkitsemisen helpottamiseksi erilaisia pakkotyöhön viittaavia indikaattoreita. Tutkimuksessa käsittelemieni oikeustapausten perusteella vaikuttaisikin siltä, että tuomioistuimet ovat ratkaisuissaan aktiivisesti ottaneet nämä pakkotyöhön viittaavat indikaattorit huomioon ja arvioineet työperäisen ihmiskaupan ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän tapauksia niiden valossa.

Aiemmin katsottiin, että pakkotyön määritelmän selkeytyminen ja ILO:n kehittämät pakkotyön indikaattorit voisivat mahdollisesti auttaa ihmiskaupan ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän välisen rajanveto-ongelman poistamisessa. Tutkielmani perusteella katsoisin, että pakkotyön määrittely itsessään on tullut selvemmäksi ILO:n kehittämien indikaattoreiden myötä, mutta rajanvetoa työperäisen ihmiskaupan ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän välillä ei edelleenkään osata tehdä johdonmukaisesti. Ongelman poistamiseksi esitutkintaviranomaisille, syyttäjille ja tuomioistuimille tulisi kehittää ihmiskaupan ja sen lähirikosten erottamista koskevat selkeät tulkintaohjeet.