Adoption käyttöä vaikeuttavat tekijät lastensuojelun päätöksenteossa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin, mitkä tekijät suomalaisen lastensuojelun päätöksenteossa vaikeuttavat lastensuojelullisen adoption käyttöä. Adoption nähdään turvaavan lapsen kasvuolosuhteissa tarvittavaa pysyvyyttä sijaishuoltoa paremmin. Adoptio voi olla lapsen edun mukainen ratkaisu niille lastensuojelun sijoituksessa oleville lapsille, joiden palaaminen kotiin on hyvin epätodennäköistä. Adoptiota käytetään Suomessa lastensuojelullisessa tarkoituksessa kuitenkin hyvin harvoin. Jonkin verran syitä adoption käytön vähäisyyden taustalla tunnistetaan, mutta tutkielmassa keskityttiin erityisesti vaikeasti hahmotettaviin juurisyihin, jotka voivat olla muiden syiden taustalla. Syiden erittelyssä rajaudutaan adoptiopäätöksenteon eli sosiaalityöntekijän näkökulmaan. Aiheen merkitykseen vaikuttaa olennaisesti myös lapsen näkökulma.

Tutkielma toteutettiin tekstien tutkimuksena jäsentämällä adoption käyttöä vaikeuttavia syitä kahdeksan sosiaalityön asiantuntijatekstin pohjalta. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin päätöksenteon ekologiaa ja tarkastelu rajattiin teorian neljästä päätöksentekoon vaikuttavasta ulottuvuudesta yhteen, eli päätöksentekoon vaikuttaviin ulkoisiin tekijöihin. Ulkoisiksi adoption käyttöä vaikeuttaviksi tekijöiksi määrittyivät lastensuojelun arvot ja ihmiskäsitys, yhteiskunnassa vallitseva adoptioasenne, adoption institutionaalisen paikan sekä siihen liittyvä lakien soveltamiskäytännön epäselvyys, lapsen ja vanhemman etujen ja oikeuksien välisen tasapainottelun haasteet sekä adoptiokriteerien lainsäädäntötasoinen määrittämisen tarve.

Tulosten pohjalta korostetaan sekä adoptiopäätöksentekoon vaikuttavien asioiden tunnistamisen tärkeyttä, että adoption käyttöä helpottavien toimenpiteiden tarvetta. Lastensuojelullisen adoption käytön monimutkaisuus ei ole syy olla tarkastelematta vaihtoehdon sopivuutta lastensuojelussa. Toisaalta adoptio on oikeusvaikutuksiltaan niin vahva toimenpide, että käytäntö tarvitsee jonkinlaisten yhteisten raamien luomista, vaikka tapauskohtainen ammatillinen harkinta on myös olennainen osa päätöksentekoa. Tutkielmalla ei ole tulosten yleistettävyyteen perustuvaa arvoa, mutta siinä jäsentyy aiheen monet ristiriitaiset ulottuvuudet, keskustelun jatkamisen tarve ja vailla kasvuolosuhteiden pysyvyyttä olevan lapsen etu ja oikeudet, joiden toteutuminen kaipaa sosiaalityön kriittistä katsetta.