Kamppailu demokratiasta: diskurssianalyysi demokratiasta ja autoritarismin noususta Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa vuonna 2022

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee, millaista keskustelua Euroopan parlamentissa käydään autoritarismin noususta demokratian näkökulmasta täysistuntokeskusteluissa vuonna 2022. Euroopan parlamentin jäsenet totesivat syksyllä 2022, ettei Unkaria voida pitää enää demokraattisena valtiona vaan enemmänkin autoritaarisena hybridivaltiona. Demokratian haastajana nähdään autoritarismi ja illiberalismi, jonka toisistaan erotteleminen ei ole vielä muotoutunut selkeäksi. Euroopan unioni on lisäksi kärsinyt pitkään myös demokratiavajeesta.

Aineistoni käsittelee Euroopan unionin parlamentin täysistuntojen keskusteluja vuodelta 2022. Täysistunnon keskustelut käsittelevät aiheeltaan esimerkiksi autoritarismin nousua, oikeusvaltioperiaatetta, demokratian tilaa ja perusoikeuksia. Tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysiä. Diskurssianalyysi tutkii, miten kielelliset rakenteet muokkaavat yhteiskunnallisia käytäntöjä ja valtarakenteita. Diskurssianalyysin avulla tarkastelen millaisena demokratian nykytilanne ja autoritarismi esitetään ja ymmärretään parlamentin keskusteluissa. Diskurssit rakentavat merkityksiä ja voivat joko vahvistaa tai kyseenalaistaa vallitsevia valtarakenteita. Diskurssitutkimuksen ydinajatus on, että kielenkäyttö ei ole pelkästään kielellinen ilmiö, vaan se on sidoksissa myös yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.

Tutkimuksen tulokset jakautuvat kolmeen analyysilukuun: heikkouden diskurssi, yhtenäisyyden diskurssi ja vaaran diskurssi. Heikkouden ja yhtenäisyyden diskurssi korostavat yhteistä vastuuta demokratian puolustamisessa. Vaaran diskurssi keskittyy huoleen, kriisitietoisuuteen ja uhkakuviin.

Autoritarismi nähdään merkittävänä uhkana EU:n demokraattiselle järjestelmälle, ja keskustelut EU:n sisällä korostavat yhteistä vastuuta demokratian ja oikeusvaltion puolustamisesta. EU:n instituutioiden kyvyttömyys puuttua jäsenvaltioidensa demokratian heikentymiseen jää merkittäväksi haasteeksi, vaikka parlamentti pyrkiikin käyttämään voimakkaita retorisia välineitä perusarvojen puolustamiseen. Vaikka EU:n parlamentin keskustelu voi heijastaa ja muokata laajempia poliittisia ja yhteiskunnallisia prosesseja, sen käytännön vaikutus jää epäselväksi. Konkreettiset toimenpiteet ja instituutioiden mekanismit ovat puutteellisia, mikä heikentää EU:n kykyä vastata autoritarismin nousun kaltaisiin ilmiöihin.