Kanssalaistumista enemmän-kuin-inhimillisessä : Taiteen keinoin kohti ekososiaalista yhteyttä

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen taiteen mahdollisuuksia ekososiaalisessa kasvatuksessa. Ekologisen kriisin aikakaudella kasvatuksen tehtävä ei ole ainoastaan tiedon välittäminen vaan myös ihmisen ja muun luonnon välisten suhteiden uudelleenajattelu. Tutkielma on taideperustainen fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus, joka rakentuu taiteilija-tutkijan valokuvaprosessista. Valokuvaus toimii sekä tutkimusaineiston tuottamisen että merkitysten rakentamisen välineenä. Teoreettinen viitekehys pohjautuu ekososiaaliseen teoriaan, posthumanismiin ja kriittiseen pedagogiikkaan.

Tutkielman kolme keskeistä löydöstä ovat toimijuuden ymmärtäminen yhteen kietoutuneena, enemmän-kuin-inhimillisen vuorovaikutuksen vaikutus empatian kehän laajenemisessa sekä kanssalaistumisen mahdollisuudet maailmasuhteen uudelleenneuvottelussa. Nämä havainnot osoittavat, että taiteellinen työskentely voi toimia kehollisena ja kokemuksellisena prosessina, joka mahdollistaa toisinnäkemisen ja tekemisen, tukee eettisemmän maailmasuhteen rakentumista ja syventää ekologista ymmärrystä.

Taide voi vahvistaa ekologista lukutaitoa, empatiaa ja yhteyttä enemmän-kuin-inhimilliseen maailmaan. Kriittisen pedagogiikan hengessä tutkielma haastaa hegemonisia käsityksiä ihmisestä, luonnosta ja tiedosta sekä luo tilaa vaihtoehtoisille tavoille olla maailmassa. Tutkielman löydökset tukevat näkemystä taidekasvatuksesta muutosvoimana, joka edistää sekä yksilöllistä että yhteisöllistä ekologista tietoisuutta.

In this thesis, I examine the potential of art in ecosocial education. In the era of ecological crisis, the task of education is not merely the transmission of knowledge, but also the rethinking and renegotiation of the relationship between humans and the more-than-human world. The study is an arts-based, phenomenological-hermeneutic research grounded in the artistic process of the artist-researcher. Photography functions as both a means of producing research material and constructing meaning. The theoretical framework draws from ecosocial theory, posthumanism, and critical pedagogy.

The three key findings of the study are: the understanding of agency as entangled, the role of more-than-human interaction in expanding the circle of empathy and how becoming with the ecological community can open new ways of belonging and relating to the world. These findings suggest that artistic practice can serve as a bodily and experiential process that enables alternative ways of seeing and acting, supports the construction of more ethical relations with the world, and deepens ecological understanding.

Art can strengthen ecological literacy, empathy, and connection to the more-than-human world. In the spirit of critical pedagogy, the research challenges hegemonic conceptions of the human, nature, and knowledge, and opens space for alternative ways of being in the world. The findings support the view of art education as a transformative force that promotes both individual and collective ecological awareness.