Hermeneuttis-fenomenologinen tutkielma moraalisen tilan ja kuulumisen ilmenemisestä Eeva Kilven lapsuusmuistelmissa
Saastamoinen, Emmi (2025)
Saastamoinen, Emmi
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061568399
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061568399
Tiivistelmä
Tutkielman tutkimustehtävänä oli tarkastella, kuinka kotipaikka ja evakkopaikat muotoutuvat moraalisena tilana sekä miten lapsuuden moraaliset käsitykset ja kuulumisen tunteet ilmenevät muuttuvissa paikoissa talvisodan aikana. Aineistona käytettiin Eeva Kilven (1989) lapsuusmuistelmateosta "Talvisodan aika”. Teoreettisina ja käsitteellisinä viitekehyksinä sovellettiin Boetton (2018) transformatiivista ekososiaalista mallia, David Turnbullin (2003) sekä Michael Allen Foxin ja Lesley McLeanin (2008) moraalista tilaa sekä kuulumisen (mm. Juhila ym. 2022) käsitettä. Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka pohjautuu hermeneuttis-fenomenologiseen perinteeseen.
Analyysin perusteella moraalinen tila muotoutui ja muuttui evakkoaikaisissa paikoissa. Ennen sotaa kotipaikka näyttäytyi turvallisuuden, tuttuuden ja moraalisten arvojen kiinnittymispintana. Sodan sytyttyä ja evakkopaikkoihin siirryttäessä moraalinen tila muotoutui ja muuttui, mutta ei kadonnut. Kotipaikkaan liitetyt merkitykset, kuten luontoon, esineisiin ja sosiaalisiin suhteisiin, tukivat moraalisen tilan uudelleen muotoutumista myös evakkopaikoissa. Luonto ei ole vain ulkoinen tila tai ympäristö, vaan elementti, joka välittää tunteita ja muistoja. Kilven kerronnassa kuuluminen ilmeni muun muassa arjen toiminnoissa ja tuttujen esineiden kautta. Sodan aikainen moraalinen tila laajeni lapsen näkökulmasta koskemaan paitsi lähiyhteisöä, myös laajemmin yhteiskuntaa ja maailmaa.
Tutkielma tuo esiin, kuinka lapsuuden paikan merkitykset voivat kantaa läpi elämän ja muotoutua uudelleen kriisien ja menetysten keskellä. Keskeiseksi nousi ymmärrys siitä, että lapsuuden koti ja kotipaikka ovat turvallisuuden, kuulumisen ja yhteisöllisyyden paikkoja, joissa moraaliset käsitykset omaksutaan ja moraalinen yhteisö rakentuu. Sodan ja evakkouden kontekstissa sekä moraalinen tila että kuuluminen ovat haavoittuvaisia, mutta sodan kokemukset toivat myös esiin, millä tavoin kuulumisen kokemukset voivat myös muotoutua. Kilven muistelmateos tarjosi aineiston, jossa lapsen moraalinen tila rakentuu niin fyysisissä paikoissa, kuin muistojen, tunteiden ja kokemusten kautta.
Analyysin perusteella moraalinen tila muotoutui ja muuttui evakkoaikaisissa paikoissa. Ennen sotaa kotipaikka näyttäytyi turvallisuuden, tuttuuden ja moraalisten arvojen kiinnittymispintana. Sodan sytyttyä ja evakkopaikkoihin siirryttäessä moraalinen tila muotoutui ja muuttui, mutta ei kadonnut. Kotipaikkaan liitetyt merkitykset, kuten luontoon, esineisiin ja sosiaalisiin suhteisiin, tukivat moraalisen tilan uudelleen muotoutumista myös evakkopaikoissa. Luonto ei ole vain ulkoinen tila tai ympäristö, vaan elementti, joka välittää tunteita ja muistoja. Kilven kerronnassa kuuluminen ilmeni muun muassa arjen toiminnoissa ja tuttujen esineiden kautta. Sodan aikainen moraalinen tila laajeni lapsen näkökulmasta koskemaan paitsi lähiyhteisöä, myös laajemmin yhteiskuntaa ja maailmaa.
Tutkielma tuo esiin, kuinka lapsuuden paikan merkitykset voivat kantaa läpi elämän ja muotoutua uudelleen kriisien ja menetysten keskellä. Keskeiseksi nousi ymmärrys siitä, että lapsuuden koti ja kotipaikka ovat turvallisuuden, kuulumisen ja yhteisöllisyyden paikkoja, joissa moraaliset käsitykset omaksutaan ja moraalinen yhteisö rakentuu. Sodan ja evakkouden kontekstissa sekä moraalinen tila että kuuluminen ovat haavoittuvaisia, mutta sodan kokemukset toivat myös esiin, millä tavoin kuulumisen kokemukset voivat myös muotoutua. Kilven muistelmateos tarjosi aineiston, jossa lapsen moraalinen tila rakentuu niin fyysisissä paikoissa, kuin muistojen, tunteiden ja kokemusten kautta.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4734]