”Minulta odotetaan kaikkea, mutta kuka odottaa minua?”: Fenomenologinen tutkimus henkilöstöjohtajien tuen tarpeesta murrosajassa.

Abstract

Henkilöstöjohtaminen on murroksen keskellä. Vähitellen kertyy huomattava määrä erilaisia töiden sisältöä, toimintatapoja ja työn organisointitapoja muuttavia asioita. Henkilöstöjohtamisen murrosta ovat vauhdittamassa muun muassa modernin teknologian, kuten digitaalisten palveluiden ja tekoälyn hyödyntäminen. Lisäksi toimintatapojen jatkuva uudistaminen ja kehittäminen organisaatioissa ja työyhteisöissä tuovat omat haasteensa murrokseen aiheuttaen henkilöstöjohtajissa kokemuksia esimerkiksi resurssien rajallisuudesta.

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millaisena nykyajan henkilöstöjohtajat kokevat meneillään olevan henkilöstöjohtamisen murroksen, ja mistä henkilöstöjohtajat hakevat ja saavat tukea kuohunnan ja uudistumisten keskellä. Tutkimuksesta saadut tulokset vastaavat asettamaani tutkimuskysymykseen: Millaisena henkilöstöjohtajien tuen tarve ja saaminen näyttäytyy henkilöstöjohtamisen murroksessa.

Empiirinen aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla. Haastattelemani asiantuntijat olivat jokainen murrosvaihetta läpikäyneitä ja siihen tukea kaivanneita henkilöstöjohtajia. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen ja aineiston analyysiin on käytetty kuvailevaa fenomenologista analyysiä, jonka tavoitteena on muodostaa yleinen rakenne haastatteluissa korostuneista merkitysyksiköistä, eli kokemuksista.

Tuloksiin pohjaten voidaan todeta, että henkilöstöjohtajilla on paljon jaettuja, henkilöstöjohtamisen murroksessa ilmeneviä kokemuksia. Näitä olivat itsereflektio, työn murroksen tunnistaminen, tuen tarpeiden muuttuminen työn murroksen myötä, murrosajan aiheuttama epävarmuus, itsenäinen toimintamalli sekä kokemus resurssien riittämättömyydestä. Lisäksi lähes kaikilla esiintyviä merkitysyksiköitä olivat kokemus työn mielekkyydestä, emotionaalisen tuen tarve, minäpystyvyyden ja onnistumisen kokemukset, rooliristiriidat sekä tuen hakeminen niin organisaation sisä- kuin ulkopuoleltakin. Näiden merkitysten pohjalta muodostamani kaksi kokemuksen rakennetta osoittivat, että vaikka henkilöstöjohtajat löytävät työstään murrosajassa paljon hyviä puolia ja kokevat työnsä mielekkääksi, tunnistavat he myös kielteisiä kokemuksia, jotka ovat murrosajasta selviytymisen ja henkilöstöjohtajan oman kuormituksen ja jaksamisen näkökulmasta haasteellisia.

Suhteessa tutkimusperinteeseen, tutkimukseni tulokset tuovat uutta tietoa aikaisemmin vähemmin tutkitusta henkilöstöjohtamisen murrosajasta ja siinä koetusta tuen tarpeesta. Vaikkakin henkilöstöjohtajien kokemukset murrokseen liittyen olivat pitkälti jaettuja, samalla ne kuitenkin heijastelivat moniulotteisuutta ja jokaisen henkilöstöjohtajan yksilöllisyyttä, mikä on tärkeää tiedostaa myös tulevaisuuden tutkimus- ja kehityssuuntia pohtiessa. Aikaisempaan tutkimukseen verrattuna tutkimukseni tuo henkilöstöjohtamisen tutkimuskenttään uuden näkökulman koskien henkilöstöjohtajien itsereflektion keinoin tunnistettua tuen tarvetta. Tuloksissa korostui tarve erityisesti emotionaaliselle ja henkiselle tuelle, jonka henkilöstöjohtajat kokivat olevan olennainen meneillään olevaa murrosta ja työn tuomaa taakkaa keventävä tekijä.