”Kyllä minun on vaikea nähä, että koska empatiaa ois liikaa.” Perusopetuksen opettajien käsityksiä empatiasta luokkahuoneessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli vastata tutkimukselliseen puutteeseen opettajien empatian käytöstä koulun arjen tilanteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää perusopetuksen opettajien käsityksiä empatiasta luokkahuoneessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena, johon osallistui viisi peruskoulussa työskentelevää opettajaa. Kaikilla osallistuneilla opettajilla oli verrattain pitkä työkokemus joko luokan- aineen- tai erityisopettajana perusopetuksessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluin vuoden 2025 helmi- ja maaliskuun aikana ja haastattelut kestivät noin puoli tuntia. Litteroitua aineistoa muodostui 34 sivua. Aineisto analysoitiin fenomenografisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta muodostui kolme laajempaa pääteemaa: empatia opettaja-oppilas -suhteessa, opettajan kokema empatia sekä empatia ja työhyvinvointi, joista jokainen tarkentui vielä kolmesta neljään alateemalla. Tutkimuksen mukaan opettajat antoivat luokkahuoneen empatialle useita moninaisia merkityksiä, niin myönteisiä kuin kielteisiä. Myönteisinä käsityksinä kuvattiin muun muassa empatian vahvistava vaikutus luokkailmapiirille, empatia yhtenä työn mielekkyyttä lisäävänä tekijänä sekä ennen kaikkea empatian keskeisyys opettajan työlle kokonaisuudessaan. Kielteisinä käsityksinä nimettiin muun muassa empatian kuormittava olemus opettajan työhyvinvoinnille. Tutkimus pitkälti vahvisti aiheesta aiempaa tehtyä tutkimusta. Yksi tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli, että luokkahuoneen empatia on pitkälti olosuhteista riippumatonta, sillä perusopetuksen mahdollistama laaja oppilasotanta ei sinänsä tuonut eroavaisuuksia haastateltujen opettajien käsityksille luokkahuoneen empatiasta oppilaiden moninaisista taustoista huolimatta. Haastateltujen opettajien kesken empatian käsitykset olivat pitkälti toisiaan vahvistavia.