Vastuun kantaminen vapauttaa – Tasa-arvon affektiivis-diskursiivinen rakentuminen feminististen järjestöjen Instagram-julkaisuissa

Abstract

Pekingin julistuksen myötä vuonna 1995 naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeudet institutionalisoitiin, mikä synnytti anti-gender nimellä tunnetun, globaalisti tasa-arvoa romuttavan liikehdinnän. Tämä muodostaa tasa arvoa tarkastelevan tutkimukseni yhteiskunnallisen kontekstin. Tutkimukset osoittavat, että anti-gender liikehdintä on systemaattista, strategista ja laajalle levinnyttä. Anti-gender liikehdinnän tasa-arvoa heikentävä toiminta keskittyy viiteen universaaliin aihealueeseen, jotka olen valinnut tutkielmani tasa-arvon näkökulmaa rajaaviksi määritelmiksi.

Tutkin kahden suomalaisen järjestön, Miehet ry:n ja Naisjärjestöt Yhteistyössä ry:n tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävää puhetta kirjotuksien muodossa affektiivis-diskursiivisen lähestymistavan avulla. Tarkoituksenani on selvittää, miten itsensä feministiseksi määrittävät järjestöt rakentavat affektiivis-diskursiivisesti tasa-arvoa. Feministiseen toimintaan liittyy oletus tasa-arvon edistämisestä, ja tutkimukseni feministinen lähestymistapa pohjautuu intersektionaalisuuteen. Tutkimusaineistoni koostuu kohdejärjestöjen Instagram-julkaisuista, jotka on valittu tutkimuksen viiteen aihealueeseen rajatun tasa-arvonäkökulman avulla. Affektiivis-diskursiivisen lukutavan avulla aineistosta erottui selkeä vastuuseen viittaava diskurssi, johon kohdejärjestöillä oli toisistaan eroavat lähestymistavat: tutkimustulokset ovat Miehet ry:n VAIKENEMINEN EI VAPAUTA -vastuudiskurssi ja NYTKIS ry:n EI KAIKKI MIEHET, MUTTA -vastuudiskurssi.

Tutkimuksen tulokset esittävät, miten Miehet ry:n vastuudiskurssi motivoi konkreettisiin tekoihin hiljaisen hyväksymisen sijaan sekä kutsuu empaattisesti monipuolistamaan mieskuvaa. NYTKIS ry:n vastuudiskurssi sisältää vaativan äänen tasa-arvoisen tulevaisuuden saavuttamiseksi, mitä se edistää luomalla kollektiivista vastarintaa yhteisen uhkan edessä lukijan oikeudenmukaisuuteen vedoten. Tutkimukseni lisäarvo piilee tasa-arvonäkökulman rajaamisessa anti-gender liikehdinnän viiteen universaaliin aihealueeseen, joita tarkastelen suomalaisen järjestötoiminnan kontekstissa. Tulokset hyödyttävät feminististä johtamis- ja organisaatiotutkimusta sekä tasa-arvotutkimusta. Lisäksi esittelen johtopäätöksissä tuloksista erillisen, mutta jatkotutkimukselle oivallisen, feministisen vastarinnan sisäisen dissonanssin, joka voi auttaa tasa-arvotoimijoita ymmärtämään, miksi liittolaisuus on feministiselle työlle tärkeää.