Kuntouttava työtoiminta aktiivisen kansalaisuuden mahdollistajana

Abstract

Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkasteltiin aktivointityön ammattilaisten käsityksiä kun-touttavan työtoiminnan tarjoamista aktiivisen kansalaisuuden mahdollisuuksista työttömien aktivoinnin kokonaisuudessa. Tutkimuskohteena olivat aktivointityön ammattilaiset, jotka työskentelevät haastavimmassa työmarkkina-asemassa olevien pitkäaikaistyöttömien parissa. Tutkielman teoreettinen taustoitus perustui suomalaisen hyvinvointivaltion syntyyn ja kehitykseen sekä erityisesti hyvinvointivaltion ja kansalaisuuden suhteen muutokseen työttömyyskysymyksessä. Toisena teoreettisena tulokulmana käytettiin toimintamahdollisuuksien teoriaa. Tutkielman aineisto kerättiin teemahaastatteluina keväällä 2025. Haastatteluihin osallistui seitsemän aktivointityön ammattilaista. Aineisto analysoitiin käyttämällä teoriaohjaavaa aineiston analyysimenetelmää. Analyysissa muodostettiin kaksi teemaa toimintamahdollisuuksien teorian pohjalta. Teemat olivat kuntouttavan työtoiminnan toteutumat ja pitkäaikaistyöttömän henkilökohtaiset toimintavalmiudet. Analyysi rakennettiin näiden teemojen ja niihin liitettyjen tarkentavien tutkimuskysymysten kautta.

Tutkielman tulosten mukaan kuntouttavan työtoiminnan instituutiona tarjoamat aktiivisen kansalaisuuden mahdollisuudet vaihtelivat runsaasti seuduittain ja joillakin seuduilla kuntouttavaa työtoimintaa ei ollut tarjolla lainkaan. Tuloksista voitiin päätellä vaihtelevuuden ja palveluiden puuttumisen aiheuttavan eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa siinä, millaisia aktiivisen kansalaisuuden mahdollisuuksia heille on institutionaalisesti tarjolla. Eriarvoisuus kumoaa valtion roolia kansalaisten hyvinvoinnin turvaajana. Tulosten mukaan kuntouttavaan työtoimintaan ja aktivointisuunnitelmien laatimiseen osallistuminen oli mahdollista niille pitkäaikaistyöttömille, joilla on tarpeeksi toimintakykyä ja preferenssi ja he pääsevät kulkemaan paikkaan, jossa kuntouttava työtoiminta toteutuu. Tulosten mukaan osallistuminen ei ollut mahdollista niille pitkäaikaistyöttömille, joilla on osallistumista rajoittava toimintakyky, he asuvat sijainniltaan epäedullisesti tai heillä on järjestelmästä poikkeava orientaatio tai intressi. Lopputulemana havaittiin, että järjestelmä ei tunnista aktiivisuutta, joka ei suuntaudu opiskelemaan tai töihin. Lisäksi velvoite osallistua kuntouttavaan työtoimintaan tai aktivointisuunnitelmien laatimiseen ei näyttäytynyt aktivoivana.