Kunnan päätösvalta vesihuollossa

Abstract

Tutkimus tarkastelee suomalaisten vesihuoltolaitoksien organisoitumistapoja kunnan päätösvallan näkökulmasta. Vesihuollon järjestämisestä vastaavatkin pääsääntöisesti kunnat sekä asiakasomisteiset vesiosuuskunnat. Organisoitumismallien eroavaisuuksia tutkitaan kuntien hallinnoinnin, päätöksenteon ja omistajaohjauksen osalta. Lisäksi tutkimus tarkastelee vesihuoltolain (119/2001) uudistamiseen liittyviä keskeisiä kysymyksiä erityisesti kunnan päätösvallan kannalta. Muutettavista säännöksistä perehdytään HE 40/2025 vp:n mukaisesti VL 3 §:n 1 (vesihuolto) ja 3 (vesihuoltolaitos) kohtien määritelmiin sekä 4 b-e §:n koskien kuntien omistusta ja määräysvaltaa vesihuoltolaitoksissa sekä kuntien etuosto-oikeutta. Uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on varmistaa kuntien omistuksen säilyttäminen vesihuollossa.

Vesihuolto on osa kriittistä infrastruktuuriamme ja laitokset toimivat luonnollisena monopolina toimialueellaan. Vesihuoltolaitoksia on nykyisin määrällisesti runsaasti ja vesihuoltoa on organisoitu usein eri tavoin. Kunnallinen vesihuoltolaitos voi olla taseyksikkö, kunnan tai kuntayhtymän liikelaitos, liikelaitoskuntayhtymä, kuntayhtiö tai kuntayhtymä. Keskeinen organisoitumisen muoto kunnallisien vesihuoltolaitoksien rinnalla ovat asiakasomisteiset vesihuolto-osuuskunnat. Vesihuolto-osuuskuntien toiminta on mahdollista vesihuoltolain uudistamisen jälkeenkin ja se on yksityisenä organisoitumismuotona ainut malli tulevaisuuden vesihuollossa kuntaomisteisien laitoksien rinnalla.

Vesihuoltolaitoksien tulevaisuutta on tarkasteltava kasvava saneerausvelka sekä huolto- ja toimintavarmuus huomioiden. On tunnistettu selkeä tarve laitoksien väliselle yhteistyölle ja uusille suuremmille kuntien yhteisille organisoitumismalleille, joista tutkimuksessa käsitellään seudullista vesihuoltoyhtiötä, kuntien yhteistä tukkuyhtiötä sekä sopimuspohjaista operointiyhteistyötä. Seudullisen vesihuollon organisoituminen voi olla haasteellista toteuttaa, mutta erilaiset organisaatiomuodot antavat vaihtoehtoja yhteistyön toteuttamiseen.

Vesihuollossamme kunnilla on jo nykyisessä tilanteessa keskeinen rooli niin toiminnan ohjaamisessa kuin myös vesihuoltolaitoksien omistajina. Toisaalta kuntia velvoittaa vesihuoltolain määrittämä järjestämisvelvollisuus. Vesihuoltolain uudistus vahvistaa kuntien päätösvaltaa entisestään. Uudistuksen yhtenä osana on niin sanottu ”vesi on meidän”-sääntelyratkaisu, jonka tarkoituksena on taata julkisen omistajuuden säilyminen kriittiseen infrastruktuuriin.