Yhteisomistussuhteen purkaminen: yhteisomistuslain 9 §:n lainopillinen tarkastelu

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lainopillisesti yhteisomistuslain (180/1958) 9 §:n toista momenttia, joka säätelee yhteisomistussuhteen purkamista tilanteissa, joissa esineen jakaminen ei ole mahdollista taikka jakaminen aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tai alentaisi huomattavasti esineen arvoa. Tutkimuksen tavoitteena on selventää näiden tulkinnanvaraisten ilmausten sisältöä ja tarjota systemaattinen tulkintakehys oikeuskäytännön ja oikeuslähteiden pohjalta.

Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia, jonka avulla analysoidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Tutkimus rajautuu määräosaiseen yhteisomistukseen ja keskittyy kotimaiseen oikeuteen.

Tutkimuksessa havaitaan, että esineen jakaminen on harvoin yksiselitteisesti mahdollista. Esimerkiksi rakennusten jakaminen voi olla teknisesti ja taloudellisesti haastavaa, mutta KKO:n ratkaisu 2010:35 osoittaa, että se voi tietyissä olosuhteissa olla mahdollista. Suhteettoman kalliiden kustannusten arvioinnissa korostuu kustannusten suhde esineen arvoon, ja huomattavan arvon alenemisen arvioinnissa voidaan hyödyntää kiinteistönmuodostamislain 51 §:n prosenttirajoja sekä hinnanalennussääntelyn periaatteita.

Johtopäätöksenä esitetään, että yhteisomistuslain 9 §:n tulkinta vaatii tapauskohtaista harkintaa, jossa keskeisiä arviointiperusteita ovat muun muassa esineen käyttökelpoisuus, kustannusten kohtuullisuus ja arvonmuutoksen vaikutus. Tutkimus tarjoaa oikeudellisille toimijoille ja tuomioistuimille selkeyttä lain soveltamiseen ja ehdottaa mahdollisia lainsäädännöllisiä kehittämistarpeita, kuten korvausjärjestelmän lisäämistä epätasaisen jaon tilanteisiin.