Sosiaalityöntekijän rooli palvelujen laadun ja turvallisuuden arvioinnissa: esimerkkinä ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden sosiaalipalvelut

Abstract

Tutkimus käsitteli sosiaalityöntekijän roolia ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden sosiaalipalvelujen laadun ja asiakasturvallisuuden arvioinnissa hyvinvointialueiden kontekstissa. Tarkoituksena oli tunnistaa ja jäsentää keskeisiä havaintokohteita, joihin sosiaalityöntekijän tulisi kiinnittää huomiota arvioidessaan asiakkaiden saaman palvelun laatua ja turvallisuutta. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti siihen, millaisia sisältöjä ja painotuksia asiakasturvallisuuteen ja palvelujen laatuun liittyy hyvinvointialueiden omavalvonnan seurantaraporteissa, ja miten näitä voidaan hyödyntää sosiaalityön arviointija valvontatehtävissä.

Tutkimusaineistona käytettiin kolmentoista hyvinvointialueen julkaisemia omavalvonnan toteutumisen seurantaraportteja, jotka kohdistuivat ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden sosiaalipalveluihin, pääosin asumispalveluihin. Aineisto rajattiin julkisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin, jotka sisälsivät tietoa palvelun laadusta, turvallisuudesta, havaitusta riskistä ja kehittämistoimista. Tutkimus toteutettiin teoriaohjaavan laadullisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin velvollisuusetiikkaa ja hoivaetiikkaa, joiden avulla tarkasteltiin sosiaalityöntekijän ammatillista ja eettistä vastuuta valvontatyössä.

Analyysissa muodostettiin kuusi pääluokkaa, jotka kuvasivat sosiaalityön kannalta keskeisiä arvioinnin kohteita: palvelun toteutuminen ja sisältö, asiakaslähtöisyys ja osallisuus, henkilöstöresurssit ja osaaminen, lääkehoidon turvallisuus, ympäristön ja toimintaympäristön turvallisuus sekä dokumentointi ja omavalvonnan toteutuminen. Tulokset osoittivat, että sosiaalityöntekijän asiantuntijuus ja havainnointikyky ovat keskeisessä asemassa asiakasturvallisuuden varmistamisessa. Erityisesti korostuivat asiakkaan osallisuuden toteutuminen, henkilöstön riittävyys ja palvelujen yksilöllinen soveltuvuus. Lisäksi havaittiin, että omavalvonnan käytännöissä on merkittäviä alueellisia eroja, mikä voi vaarantaa asiakkaiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan. Tutkimus vahvistaa asiakaskohtaisen valvonnan merkitystä sosiaalityön tehtävänä ja tuo esiin tarpeen sen systemaattisemmalle kehittämiselle. Sosiaalityöntekijän valvontarooli muodostaa keskeisen yhteyden yksittäisen asiakkaan ja laajemman palvelujärjestelmän välille.