Työnantajan työntekijälle suorittamien oikeudenkäyntikulujen tuloverotus
Uotinen, Elli (2025)
Uotinen, Elli
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062172490
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062172490
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee työnantajan työntekijälle suorittamien neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulujen tuloverotusta lainopillisin menetelmin. Tutkielma käsittää sekä rikos- että siviilioikeudenkäynneistä työntekijälle aiheutuneet neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä edellytyksillä työnantajan suorittamia työntekijälle oikeudenkäynnistä aiheutuneita kuluja pidetään yhtäältä veronalaisena tulona ja toisaalta verovapaana tulona työntekijän tuloverotuksessa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteen on selvittää, voiko työntekijä tai työnantaja vähentää tällaiset kulut tuloverotuksessaan.
Työntekijän itse maksamia oikeudenkäyntikuluja pidetään lähtökohtaisesti tämän henkilökohtaisina elantomenoina. Työnantajan korvatessa työntekijälle tällaisia elantomenoina pidettäviä oikeudenkäyntikuluja tai maksaessa kulut suoraan palveluntarjoajalle, suoritus katsotaan työntekijän veronalaiseksi palkkatuloksi tuloverolain (1535/1992) ja ennakkoperintälain (1118/1996) säännösten perusteella. Vaikka lopullista verotusta koskevia ratkaisuja ei lähtökohtaisesti tehdä ennakkoperintälain säännösten nojalla, korkein hallinto-oikeus on omaksunut ratkaisukäytännössään tulkintalinjan, jonka perusteella ennakkoperintälain sisältämää palkan määritelmää voidaan hyödyntää tulkittaessa tuloverolain palkkaa koskevia säännöksiä. Työnantajan suorittamia työntekijälle kuuluvia neuvonanto- ja oikeudenkäyntikuluja voidaan poikkeuksellisesti pitää verovapaina kustannusten korvauksina. Tämä edellyttää, että oikeudenkäynnillä on välitön yhteys työntekijän työhön.
Työntekijällä ei ole oikeutta vähentää tälle oikeudenkäynnistä aiheutuneita kuluja tuloverotuksessaan silloin, kun työnantaja on korvannut kulut työntekijälle tai suorittanut ne työntekijän puolesta suoraan palveluntarjoajalle. Työnantajalla puolestaan on pääsääntöisesti oikeus vähentää oikeudenkäyntikulujen suorittamisesta aiheutuneet kustannukset elinkeinotoiminnassaan huolimatta siitä, katsotaanko kulut työntekijän tuloverotuksessa veronalaiseksi vai verovapaaksi tuloksi.
Työntekijän itse maksamia oikeudenkäyntikuluja pidetään lähtökohtaisesti tämän henkilökohtaisina elantomenoina. Työnantajan korvatessa työntekijälle tällaisia elantomenoina pidettäviä oikeudenkäyntikuluja tai maksaessa kulut suoraan palveluntarjoajalle, suoritus katsotaan työntekijän veronalaiseksi palkkatuloksi tuloverolain (1535/1992) ja ennakkoperintälain (1118/1996) säännösten perusteella. Vaikka lopullista verotusta koskevia ratkaisuja ei lähtökohtaisesti tehdä ennakkoperintälain säännösten nojalla, korkein hallinto-oikeus on omaksunut ratkaisukäytännössään tulkintalinjan, jonka perusteella ennakkoperintälain sisältämää palkan määritelmää voidaan hyödyntää tulkittaessa tuloverolain palkkaa koskevia säännöksiä. Työnantajan suorittamia työntekijälle kuuluvia neuvonanto- ja oikeudenkäyntikuluja voidaan poikkeuksellisesti pitää verovapaina kustannusten korvauksina. Tämä edellyttää, että oikeudenkäynnillä on välitön yhteys työntekijän työhön.
Työntekijällä ei ole oikeutta vähentää tälle oikeudenkäynnistä aiheutuneita kuluja tuloverotuksessaan silloin, kun työnantaja on korvannut kulut työntekijälle tai suorittanut ne työntekijän puolesta suoraan palveluntarjoajalle. Työnantajalla puolestaan on pääsääntöisesti oikeus vähentää oikeudenkäyntikulujen suorittamisesta aiheutuneet kustannukset elinkeinotoiminnassaan huolimatta siitä, katsotaanko kulut työntekijän tuloverotuksessa veronalaiseksi vai verovapaaksi tuloksi.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4772]