”Ku ei osa välttämättä menis ite sinne museoon, nii sitten koulun kanssa käydään edes kerran elämässä.” Kulttuurisen osallisuuden ilmeneminen museotyöpajassa

Abstract

Kulttuurikasvatus on perusopetukseen sidottua, tavoitteellista toimintaa, minkä tavoitteena on taata oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua kulttuuri- ja taidetoimintaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteenani oli tarkastella kulttuurisen osallisuuden ilmenemistä Tampereen kulttuurikasvatusohjelma Taidekaaren museotyöpajassa. Lisäksi tavoitteenani oli analysoida, minkälaista oppimista ja toimintaa taidemuseo oppimisympäristönä mahdollistaa.

Tämän laadullisen tutkimuksen alle sijoittuvan tapaustutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys on fenomenologis-hermeneuttinen. Tavoitteenani oli oppilaiden sanoittamien museotyöpajan kokemusten ja merkitysten pohjalta kuvata ja ymmärtää syvällisesti ja laajasti käsiteltävää ilmiötä – kulttuurista osallisuutta kulttuurikasvatuksessa. Aineisto on ryhmähaastattelu, jonka kokosin haastattelemalla museotyöpajaan osallistuneen 7. luokan oppilaita. Aineiston analyysimenetelmänä käytin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä ja peilasin sitä suhteessa kulttuurisen osallisuuden teoriaan (Laine & Hartman, 2020, s. 19–24; Virolainen, 2015, s. 96–97). Tulkitsin aineistoa hermeneuttisen kehän prosessissa.

Kulttuurista osallisuutta ilmeni museotyöpajassa kaikilla kulttuuriin osallistamisen tasoilla (Virolainen, 2015, s. 96–97) sekä jokaisella kulttuuriin osallistamisen neljäportaisen tasomallin portaalla (Laine & Hartman, 2020, s. 19–24). Museotyöpaja lisäsi taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta Muumimuseon osalta, nostaen esiin museovierailun merkityksen koulun kanssa ja kulttuurikasvatuksen merkityksen osana perusopetusta. Taiteen ja kulttuurin vastaanotto mahdollistui ja taide puhutteli monella tasolla. Museotyöpaja edisti osallistumista taiteen suunnitteluun ja toteutukseen sekä mahdollisti toimijuutta taiteen kehittämisessä ja päätöksenteossa.

Tutkielman johtopäätöksenä voin todeta, että taidemuseon oppimisympäristönä mahdollistama tilannesidonnainen oppiminen korostaa oppimisen merkityksellisyyttä aidossa ympäristössä – taiteesta oppimista taidemuseossa. Kulttuurikasvatus, tässä tapauksessa kokemukselliselle taiteen tulkinnalle rakentunut museotyöpaja mahdollistaa taiteen näkemistä, kokemista ja tekemistä – kulttuurisen osallisuuden ja toimijuuden kokemuksia. Nämä rakentavat visuaalisen kulttuurin monilukutaitoa (Räsänen, 2015) sekä kulttuurikompetenssia. Koulun ulkopuolisessa ympäristössä toimiminen sekä taiteesta, taiteilijoista, taidemuseosta, itsestä, muista ja maailmasta oppiminen ovat laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin (OPH, 2014) nivoutuvia tietoja ja taitoja ihmisenä kasvuun sekä maailmassa toimimiseen. Tutkielman tulokset kuvaavat taidemuseon merkitystä oppimisympäristönä ja kulttuurikasvatuksen vaikuttavuutta osana perusopetusta.

Cultural education is integrated into basic education, it is a goal-oriented activity and the aim is to guarantee equal opportunities for students to participate in cultural and art activities. In this Master's thesis, the aim was to examine how cultural participation emerges in Tampere’s cultural education program Taidekaari’s museum workshop. Another aim was to analyze what kinds of learning and activity an art museum offers as a learning environment.

The theoretical and methodological framework of this qualitative case study is phenomenological-hermeneutic. The aim was to describe and understand the phenomenon under examination – cultural participation in cultural education – based on the experiences and meanings of the museum workshop articulated by the students. The research data was a group interview that I carried out interviewing 7th grade students who participated in the museum workshop. The method of data analysis was theory-driven content analysis and I reflected it in relation to the theoretical background of cultural participation (Laine & Hartman, 2020, s. 19–24; Virolainen, 2015, s. 96–97). I interpreted the data through the process of the hermeneutic circle.

The study found that cultural participation in the museum workshop emerged on all levels of cultural participation (Virolainen, 2015, s. 96–97) and at every level of the four-level model of cultural participation (Laine & Hartman, 2020, s. 19–24). The museum workshop increased the availability and accessibility of art and culture from the perpective of the Moomin Museum. It emphasized the significance of visiting an art museum with school and highlighted the importance of cultural education as part of basic education. The reception of the art and culture became possible, and the art resonated on many levels. The museum workshop advanced the planning and implementation of the art and made possible agency of developmenting and decision-making of the art.

In conclusion, I state that the art museum, as a learning environment enables situated learning, emphasizes the meaningfulness of learning in authentic environments – learning about art in an art museum. Cultural education, in this case a museum workshop based on experiential art interpretation, enables students to observe, experience, and create art – experiences of cultural participation and agency. These experiences develop multiliteracy in visual culture (Räsänen, 2015) and cultural competence. Operating with environments outside school and learning about art, artists, the art museum, oneself, others, and the world are knowledge and skills that are integrated into the transversal competence (OPH, 2014) for personal growth and navigating the world. This study shows the significance of the art museum as a learning environment and the impact of cultural education as a part of basic education.