Kuoleman kohtaaminen sosiaalityöntekijän työtehtävänä. Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus sosiaalityöntekijöiden kokemuksista.

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden kokemuksia kuoleman kohtaamisesta työtehtävissä. Tavoitteena on lisätä sosiaalityön ymmärrystä kuoleman teemasta. Aineisto koostuu yhdeksästä sosiaalityöntekijän haastattelusta. Haastateltavat tavoitettiin Facebookin Sosiaalityön uraverkosto-ryhmän kautta. Haastattelut toteutettiin noudattaen avoimen haastattelun periaatteita. Tutkimus nojautuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen ja aineisto on analysoitu tulkinnallisen fenomenologisen analyysimenetelmän (IPA) mukaisesti.

Sosiaalityöntekijöillä oli moninaisia kokemuksia kuoleman kohtaamisesta työtehtävissä. Osa piti kuolemaa marginaalisena ilmiönä sosiaalityössä, ja osa koki, että asiakkaan tai hänen läheisensä kuolema voi tulla vastaan missä vain tehtävässä sosiaalityön kentällä. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa oli havaittavissa ammatillisia, henkilökohtaisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia.

Kuoleman kohtaaminen näyttäytyi sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa vaativana tehtävänä. Sosiaalityöntekijät antoivat kokemustensa perusteella erilaisia merkityssisältöjä elämälle ja kuolemalle. Toisinaan kuolema koettiin luonnolliseksi osana elämänkulkua, mutta lasten kuolemat, itsemurhat ja onnettomuudet koettiin luonnonvastaisina. Kokemukset haastoivat sosiaalityöntekijöiden ammatillisia valmiuksia ja saivat heidät pohtimaan perusoikeuksiin, kuten tasa-arvoiseen kohteluun ja itsemääräämisoikeuteen, liittyviä kysymyksiä. Kuoleman kohtaaminen työtehtävissä saattoi saada sosiaalityöntekijän kokemaan sekä riittämättömyyttä että merkityksellisyyden tunnetta. Aikaan ja paikkaan sidotussa sosiaalityössä yhteiskunnalliset rakenteet ovat aina läsnä, eikä työskentely kuoleman parissa muuttanut tätä. Sosiaalityöntekijät toivat esiin kokemuksiaan kulttuurieroista ja palvelujärjestelmän haasteista.