Itsekriminointisuojasta verotusmenettelyssä – tarkastelussa ajallisen yhteyden vaatimus ja verotuksen sisäinen itsekriminointisuoja

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan, mitä vaatimuksia Euroopan ihmisoikeussopimus asettaa verotuksen toimittamiseen. Näkökulma on itsekriminointisuojassa. Vallitsevan oikeustilan mukaan itsekriminontisuojan soveltaminen verotusmenettelyssä edellyttää sen samanaikaisuutta esitutkinnan tai rikosprosessin kanssa. Tämä näkökulma ei välttämättä vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vaatimuksia itsekriminointisuojasta. Kysymys liittyy ns. etukäteisen myötävaikuttamisen tilanteisiin. Tätä oikeusongelmaa tarkastellaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kautta ja sitä peilataan korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuuteen. Työssä tarkastellaan myös korkeimman oikeuden viimeaikaista itsekriminointisuojaa koskevaa oikeuskäytäntöä ja pohditaan sen tuomia soveltamishaasteita. Työssä tarkastellaan myös valehteluoikeutta rikosprosessin ulkopuolisessa menettelyssä.

Työn toinen osuus käsittelee veronkorotusta hallinnollisena sanktiona. Kysymys on prosessioikeudellinen, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä veronkorotus rinnastuu rikossyytteeseen. Työssä tarkastellaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaa veronkorotuksista ja niihin liitettyjä oikeusturvavaatimuksia. Aihealueita tarkastellaan myös de lege ferenda -näkökulmasta.

Työssä on päädytty siihen lopputulokseen, että nykyinen oikeustila on Euroopan ihmisoikeustuomioituimen ratkaisukäytännön perusteella etukäteisen myötävaikuttamisen kannalta ongelmallinen. Työssä on kuitenkin huomioitu, että oikeustilan muokkaaminen vastaamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä on varsin vaativa ja ongelmallinen tehtävä. Työssä on lisäksi katsottu, että verotusmenettelylain mukaiset veronkorotukset eivät välttämättä aiheuta lainsäädännön muutostarvetta.