Esitutkintayhteistyö ja hyödyntämiskiellot: Syyttäjän rooli todisteiden hyödynnettävyyden varmistamisessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan syyttäjän roolia rikosprosessin esitutkintavaiheessa erityisesti todisteiden hyödynnettävyyden näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisissa tilanteissa esitutkinnan aikana hyödyntämiskieltoa koskevat kysymykset nousevat tyypillisesti esiin ja millaisia keinoja esitutkintayhteistyö mahdollistaa syyttäjälle näissä tilanteissa sen varmistamiseksi, että todistusaineistoon ei päädy hyödyntämiskiellon alaista materiaalia. Lisäksi tutkielmassa tehdään havaintoja siitä, millaisena esitutkintayhteistyö tänä päivänä näyttäytyy käytännössä verrattuna teoriaan. Niin ikään tutkielmassa otetaan kantaa myös siihen, millaisia kehittämismahdollisuuksia esitutkintayhteistyössä on tulevaisuutta ajatellen ja millaisia keinoja syyttäjällä tulisi olla erityisesti niiden tyyppitilanteiden osalta, joissa hyödyntämiskieltojen aktualisoitumisen riski on suurin. Näihin tutkimuskysymyksiin vastataan käyttäen metodina oikeusdogmaattista lähestymistapaa. Tutkielma pohjautuu siten tutkielman teemojen kannalta soveltuvaan lainsäädäntöön, lainvalmisteluaineistoon ja muihin virallislähteisiin, oikeuskäytäntöön ja valvontaviranomaisten ratkaisuihin sekä oikeuskirjallisuuteen. Tutkielman aihetta lähestytään paikoitellen myös oikeusvertailevien näkökohtien ja de lege ferenda -kannanottojen avulla.

Tutkielma osoittaa, että syyttäjän ja esitutkintaviranomaisen välinen yhteistyö on keskeinen osa rikosprosessin tehokasta ja lainmukaista toteuttamista. Yhteistyön onnistuessa sen avulla voidaan tehostaa rikosprosessia ja varmistaa, että rikosasia tulee esitutkinnassa selvitettyä esitutkintalain (805/2011, ETL) 1 luvun 2 §:n vaatimalla tavalla ja sen tavoitteet täyttäen. Yhteistyö antaa syyttäjälle tämän toimivaltuuksien kannalta tärkeimmät keinot hyödyntämiskieltojen torjumiseksi. Tutkielman valossa voidaan havaita, että esitutkinnan aikana hyödyntämiskieltokysymykset nousevat esiin tyypillisesti kuulusteluihin ja pakkokeinojen käyttöön liittyvissä tilanteissa. Syyttäjän keskeisimpiä keinoja kuulustelutilanteisiin liittyen ovat oikeus osallistua kuulusteluun ja oikeus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Sen sijaan pakkokeinojen käytön osalta syyttäjän keinot rajautuvat lähinnä lisätutkintapyyntöjen esittämiseen ja esitutkinnan ohjaamiseen. Tutkielmassa todetaan kuitenkin, että näiden keinojen vaikuttavuus on riippuvainen siitä, miten esitutkintaviranomainen käytännössä toteuttaa ETL 5 luvun 1 §:n ilmoitusvelvollisuuttaan sekä ETL 5 luvun 3 §:n yhteistyövelvollisuuttaan. Mikäli nämä toteutuvat puutteellisesti tai viiveellä, syyttäjän mahdollisuudet käyttää keinojaan hyödyntämiskieltojen torjumiseksi heikkenevät merkittävästi.