Valtion positiiviset toimintavelvoitteet – näkökulmana naisiin kohdistuva väkivalta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvia valtion positiivisia toimintavelvoitteita naisiin kohdistuvan väkivallan tapauksissa. Naisiin kohdistuva väkivalta ymmärretään sukupuolistuneena ja rakenteellisena ihmisoikeusloukkauksena, joka estää naisten täysimääräisen ja yhdenvertaisen oikeuksien toteutumisen. Tutkimus tarkastelee sitä, millaisia positiivisia velvoitteita valtioilla on estää tällaista väkivaltaa ja taata tehokas oikeussuoja uhreille.

Tutkielman keskiössä on kolmiportainen velvoitekehys, joka on muodostunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä: (1) velvoite ryhtyä operatiivisiin suojatoimenpiteisiin yksilöllisessä uhkatilanteessa, (2) velvoite luoda tehokas sääntelykehys väkivallan estämiseksi ja (3) velvoite suorittaa tehokas virallinen tutkinta väkivallanteoista. Näiden velvoitteiden sisältöä ja laajuutta analysoidaan artiklojen 2, 3, 8 ja 14 nojalla. Tut-kimuksessa tarkastellaan lisäksi väkivallan sukupuolistunutta luonnetta ja sen vaikutusta oikeudelliseen arviointiin. Tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia, jonka avulla tulkitaan voimassa olevaa oikeutta kansainvälisen ja eurooppalaisen ihmisoikeuslainsäädännön näkökulmasta.

Johtopäätöksenä todetaan, että valtion vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa ei rajoitu normien säätämiseen, vaan edellyttää konkreettisia ja sukupuolitietoisia toimia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä valtion positiiviset velvoitteet ovat kehittyneet aiempaa yksityiskohtaisemmiksi ja velvoittavammiksi. Velvoitteiden asianmukainen noudattaminen on keskeinen edellytys tehokkaalle oikeussuojalle ja sukupuolten tasa-arvon edistämiselle.