Palautusehtoisen ja vastikkeettoman SVOP-sijoituksen vero-oikeudellinen tarkastelu suunnatussa palautuksessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan tilanteita, joissa SVOP-sijoituksen palautus suoritetaan muussa kuin osakeomistuksen mukaisessa suhteessa suoraan sijoituksen tehneelle taholle. Erityinen painopiste on sillä, miten tällainen suunnattu palautus verotetaan Suomen tuloverolain näkökulmasta. Tarkastelu kohdistuu erityisesti tuloverolain 33b §:n yleissäännökseen pääomanpalautusten verotuksesta osinkona, 45a §:n poikkeussäännökseen palautuksen käsittelynä luovutuksena sekä Verohallinnon päivitettyyn ohjeistukseen, jossa tuodaan edellytykset palautuksen verottamiselle luovutuksena. Tarkoituksen on selvittää onko SVOP sijoituksen palautus verotettavaa tuloa sille taholle, joka on tehnyt sijoituksen ja näin ollen saa palautuksen ja miten palautusta kohdellaan verotuksessa. Tämän ohella arvioidaan osakassopimuksen merkitystä suunnatun palautuksen verotuksessa. Tutkielmassa käytetään lainopillista eli oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää.

Tutkielman johtopäätökseksi muodostui, että verotuksessa suunnattua palautusta arvioidaan usein osakassopimuksen perusteella, ja palautus katsotaan lähtökohtaisesti osingoksi, ellei voida luotettavasti osoittaa kyseessä olevan alkuperäisen sijoituksen palautus. Mikäli tuloverolain 45a §:n edellytykset täyttyvät ja palautus vastaa aiempaa sijoitusta, se katsotaan verotuksessa luovutukseksi. Osakassopimuksella on keskeinen merkitys verotuksessa, ja sen huolellinen laadinta voi estää palautuksen katsomisen osingoksi, luovutusvoitoksi tai jopa lahjaksi. Tästä syystä yhtiöoikeudellinen sääntely kaipaa selkeytystä, jotta palautusten verokohtelu ei jäisi yksin vero-oikeudellisten tulkintojen varaan.