Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia harkintavallan käytöstä harkinnanvaraisen toimeentulotuen päätöksenteossa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää työntekijöiden kokemuksia harkintavallan käytöstä harkinnanvaraisen toimeentulotuen päätöksenteossa. Tutkielman tavoitteena on saada työntekijöiden ääni kuuluviin, sillä aihetta ei ole juurikaan tutkittu kokemuksen näkökulmasta.

Tutkielman aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui yhdeksän Helsingin aikuissosiaalityössä työskentelevää sosiaalityöntekijää. Tutkielman metodologisena tutkimusotteena käytettiin soveltaen fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa, jossa korostettiin työntekijöiden kokemuksia ja merkityksiä harkintavallan käytöstä. Kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Työntekijöiden kokemukset ja merkitykset jaoteltiin kolmeen pääteemaan: harkinnanvarainen päätöksenteko, harkintavallan käyttöä ohjaavat rakenteelliset reunaehdot ja professionaaliset tekijät ja harkintavallan käytön kokemukset tuesta ja ohjauksesta.

Tutkielman tulosten perusteella työntekijöiden kokemukset ja merkitykset harkintavallan käytöstä olivat moninaisia, mutta samalla hyvin samankaltaisia keskenään. Työntekijät toivat esiin paljon samoja kokemuksia ja merkityksiä harkintavallan käytöstä. Kaikki työntekijät pitivät harkintavallan käyttöä merkittävänä osana aikuissosiaalityön käytäntöä ja päätöksentekoa. Erityisesti sen merkitys korostui ehkäisevän toimeentulotuen päätöksenteossa. Työntekijät tarkastelivat harkintavallan käyttöä useista eri näkökulmasta ja sen käyttöön vaikuttivat kokemusten perusteella niin byrokraattiset rakenteet kuin myös ammatillisuuteen liittyvät tekijät. Lisäksi työyhteisön tarjoama tuki ja ohjaus koettiin keskeiseksi osaksi harkintavallan käyttöä.