Datasäädöksen liikesalaisuuskäsijarrua koskevan muutoksenhaun tehokas toteuttaminen kansallisessa lainsäädännössä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan miten Euroopan unionin datasäädöksen ((EU) 2023/2854) sisältämä liikesalaisuuskäsijarru vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön. Liikesalaisuuskäsijarru mahdollistaa datan haltijoita estämään liikesalaisuuksia koskeva datan jakamisen käyttäjille ja kolmansille osapuolille tietyissä tilanteissa. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa päätettävä datan jakamisesta ja sen edellytyksistä. Muutoksenhaku viranomaisen päätöksestä on kesken olevassa lainvalmistelussa ohjattu hallinto-oikeuksiin, mutta tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko hallinto-oikeus datasäädöksen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisin muutoksenhaku foorumi.

Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys on, miten liikesalaisuuslainsäädäntö vaikuttaa liikesalaisuuskäsijarrun soveltamiseen. Toinen tutkimuskysymys on, miten liikesalaisuuskäsijarrua koskeva muutoksenhaku suhtautuu voimassa olevaan lainsäädäntöön toimivaltaisesta tuomioistuimesta liikesalaisuuksia koskevissa riita-asioissa. Kolmas tutkimuskysymys selvittää, miten muutoksenhaku voidaan toteuttaa säädöksen tavoitteet huomioiden tehokkaimmin kansallisessa datasäädöksen toimeenpanevassa lainsäädännössä, sekä voiko muutoksenhaku muodostua datasäädöksen tavoitteiden toteutumisen esteeksi. Tutkimusmenetelmä ensimmäisen ja toisen tutkimuskysymyksen osalta on ensisijaisesti lainoppi. Kolmas tutkimuskysymys pyrkii myös tuottamaan de lege ferenda -kannanoton kansallisen muutoksenhaun toteuttamisesta, johon on hyödynnetty oikeustaloustieteellistä analyysia ja sääntelyteoriaa.

Liikesalaisuuslainsäädäntö vaikuttaa liikesalaisuuskäsijarrun soveltamiseen erityisesti liikesalaisuuden määritelmän kautta. Datan haltijoiden on yksilöitävä liikesalaisuudet ennen datan jakamista koskevan sopimuksen tekemistä. Tämä aiheuttaa riskin datan ylitulkinnasta liikesalaisuuksiksi sen jakamisen estämiseksi. On myös epäselvää, missä määrin käsittelemätöntä raakadataa voidaan pitää liikesalaisuuksina. Toimivaltaa elinkeinonharjoittajien välisten liikesalaisuuksia koskevien riita-asioiden käsittelyssä on keskitetty markkinaoikeuteen liikesalaisuusdirektiivin implementoinnin yhteydessä. Liikesalaisuuskäsijarrun soveltamiseen yritysten välillä liittyy tulkinnanvaraisia oikeudellisia kysymyksiä, joihin kohdistuu yksityinen intressi. Datasäädöksessä ja liikesalaisuusdirektiivissä on yhteisiä harmonisointitavoitteita innovaatioiden tukemisessa sisämarkkinoilla. Liikesalaisuuskäsijarrua koskevassa muutoksenhaussa ei ole kyse hallinnollisesta valvonnasta, vaan aineettomien oikeuksien suojaamisesta ja datan saatavuuden punnitsemisesta suhteessa käyttäjän ja kolmansien osapuolten oikeuksiin. Näistä syistä muutoksenhaun ohjaaminen markkinaoikeuteen on tarkoituksenmukaista.