Matkailijoiden käsityksiä rekikoiratarhojen eettisyydestä

Abstract

Rekikoiratarhat ovat Lapissa vetovoimainen eläinmatkailun muoto, jossa matkailijat pääsevät valjakkoajeluille ja kohtaamisiin rekikoirien kanssa. Työskentelevät rekikoirat ovat toiminnan ja matkailijoiden kokemusten keskiössä. Suosittu aktiviteetti on kuitenkin herättänyt eettisiä kysymyksiä toimintaa kohtaan. Toiminnan kritiikki heijastaa yhteiskunnassa heränneitä keskusteluja eläinmatkailun eettisyydestä ja ihmisten eläinkäsitysten orastavasta muutoksesta. Matkailijoiden käsityksiä eläinmatkailuun on tarkasteltu, ja aiempien tutkimusten perusteella vaikuttaa, että matkailijat yleisesti hyväksyvät eläinmatkailun, mutta jakavat myös huolta eläinten kohtelusta ja hyvinvoinnista.

Tutkimukseni näkökulma eläinmatkailun eettisiin keskusteluihin on matkailijoiden näkökulma. Tarkastelen, millaisia käsityksiä Lapin matkailijoilla on rekikoiratarhojen eettisyydestä. Hyödynnän eläinetiikan näkökulmia sekä käsitettä eläinten katsominen (eng. animal gaze, Winter, 2020) ymmärtääkseni merkityksiä, joita matkailijat liittävät eläimiin. Eläinten katsomisella (Winter, 2020) tarkoitetaan tapaa, jolla matkailussa eläimet asetetaan objektin roolin katsomisen kohteeksi. Matkailijoiden eläineettisistä käsityksistä hyödynnän erityisesti ekofeminismiin liittyviä empatian ja huolen käsitteitä sekä antroposentrismiin liittämiäni havaintoja rekikoiratarhojen hyväksymisestä ja toiminnan oikeuttamisesta. Tutkimukseni aineiston olen kerännyt haastattelemalla kansainvälisiä matkailijoita, jotka ovat vierailleet rekikoiratarhalla Lapissa. Aineisto koostuu kuudesta haastattelusta, jotka olen toteuttanut videopuhelun välityksellä keväällä 2025. Haastattelut olen analysoinut hyödyntäen teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja teemoittelua. Tutkimukseni on toteutettu yhdessä toimeksiantajan projekti PAWWS:in kanssa, jonka tavoitteena on ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin edistäminen työyhteisössä.

Tutkimustuloksena esitän, että matkailijat yleisesti kokevat rekikoiratarhat hyväksyttävänä matkailun muotona. Vierailu vaikutti olevan kaikille haastateltaville positiivinen kokemus. Analyysissa kuitenkin nousi esiin huolia, epävarmuuksia ja kysymyksiä rekikoirien hyvinvoinnista ja olosuhteista. Aineistossa oli havaittavissa ristiriitoja toiminnan ja matkailijoiden eettisten käsitysten kanssa, ja matkailijat perustelivat rekikoiratarhan toimintaa eri tavoin. Tutkimus vahvisti aiemmassa kirjallisuudessa esiin tuotuja havaintoja matkailijoiden eettisistä käsityksistä. Matkailijoiden eettiset käsitykset sekä rekikoiratarhat ovat rikas tutkimusteema, joka vaatii jatkotutkimusta. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää matkailun toimijat, kuten yritykset, matkailijat, matkailun kehittäjät, eläinsuojelujärjestöt sekä tutkijat.