Yhdistelmärangaistus – lainopillinen ja empiirinen tutkimus yhdistelmärangaistuksen soveltamisesta

Abstract

Tämän lainopillisen ja empiirisen tutkimuksen aiheena on rikoslain (39/1889) 2 c luvun 11 §:n mukainen erittäin vaarallisille rikoksentekijöille tarkoitettu yhdistelmärangaistus. Tutkimuksessa tutkitaan, miten yhdistelmärangaistusta koskevaa säännöstä tulisi soveltaa ja miten sitä sovelletaan oikeuskäytännössä. Edelleen tutkimuksessa tutkitaan, sovelletaanko säännöstä sen tarkoitusta ja tavoitteita vastaavalla tavalla. Tutkimuksen tarkoituksena on lisäksi tunnistaa ja arvioida niitä syitä ja tekijöitä, miksi yhdistelmärangaistus on jäänyt niin vähän käytetyksi rangaistuslajiksi.

Tutkimuksen aineistona on kaikki Manner-Suomen käräjäoikeuksissa alkuvuoteen 2024 mennessä annetut tuomiot, joissa syyttäjä on vaatinut yhdistelmärangaistusta. Aineiston perusteella yhdistelmärangaistuksen tuomitsemisen kolmesta edellytyksestä uutta rikosta koskevan edellytyksen ja vanhaa rikosta ja rangaistusta koskevan edellytyksen tulkinta on useimmissa tapauksissa suhteellisen selvää, mutta vaarallisuusedellytyksen täyttymisen arviointi vaatii laajempaa harkintaa. Yleisimmin ongelmat tuomioiden perusteluissa liittyivät vaarallisuusedellytyksen täyttymisen arviointiin ja perusteluiden riittämättömään laajuuteen.

Yhdistelmärangaistuksen vähäistä soveltamista selittävät osaltaan sen rajallinen kohderyhmä ja vaatimus kolmen ehdottoman edellytyksen täyttymisestä. Yhdistelmärangaistuksen soveltaminen painottuu kuitenkin aineiston perusteella vahvasti tappoon ja tapon yritykseen. Pääsääntöisesti yhdistelmärangaistusta sovelletaan lain tarkoitusta ja tavoitteita vastaavalla tavalla, mutta huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti vaarallisuusedellytyksen täyttymisen arviointiin, perusteluiden laatuun, soveltamisen alueellisiin eroihin ja yhdistelmärangaistuksen soveltamiseen nykyistä laajemmin erilaisiin rikosluettelon mukaisiin rikoksiin.