Adheesioprosessin soveltamisala ja riita-asiain prosessinormien soveltuvuus yksityisoikeudelliseen vaatimukseen

Abstract

Syyteasiasta johtuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset kumuloidaan oikeudessamme usein adheesioperiaatteen mukaisesti käsiteltäväksi samassa oikeudenkäyntitilaisuudessa rikosasian kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä hyötyjä ja haittoja kumulaatiosta aiheutuu. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka läheinen liityntä yksityisoikeudellisella vaatimuksella tulee olla rikokseen, jotta sen voidaan katsoa johtuvan rikoksesta. Lopuksi selvitettiin, missä määrin yksityisoikeudelliseen vaatimukseen sovelletaan adheesioprosessissa riita-asiain prosessinormeja, ja tutkimuksen kohteeksi valikoituivat erityisesti väittämistaakka, prekluusio ja todistelu. Tutkimus on lainopillinen.

Tutkimuksessa havaittiin adheesiosta koituvan merkittäviä prosessiekonomisia hyötyjä. Toisaalta kumulaatio voi paisuttaa ja mutkistaa prosessia. Tutkimuksen mukaan yksityisoikeudellinen vaatimus johtuu rikoksesta adheesion mahdollistavalla tavalla, jos historiallinen tapahtumainkulku on asioissa sama. Identtistä oikeustosiseikastoa ei kuitenkaan edellytetä.

Ongelmat liittyen prekluusioon ja väittämistaakkaan vaikuttavat olevan useissa tapauksissa poistettavissa tuomioistuimen materiaalisen prosessinjohdon keinoin. Näytön riittävyysarviointiin liittyvät, riita- ja rikosasian erilaisista näyttökynnyksestä ja näyttötaakasta aiheutuvat ongelmat vaikuttavat aktualisoituvan riippumatta siitä, yhdistetäänkö rikoksesta johtuva yksityisoikeudellinen vaatimus syyteasiaan vai ei. Tämä johtuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä omaksutusta syyttömyysolettaman tiukasta tulkinnasta.