Auttamisen mahdollisuudet ja rajat vastaanottokeskuksen sosiaalityössä

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijöiden kokemuksia auttamisen mahdollisuuksista ja rajoista työssään vastaanottokeskuksen sosiaalityössä. Tutkimuksen aineisto koostui kuuden sosiaalityöntekijän yksilöhaastattelusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, Urie Bronfenbrennerin ekologista systeemiteoriaa mukaillen. Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana toimi kriittinen realismi.

Tutkimustulokset osoittivat, että auttamisen mahdollisuuksia ja rajoja on havaittavissa sekä yksilön että eri systeemien tasoilla. Tulokset asettuivat ekologisen systeemiteoreettisen ymmärryksen mukaisesti seuraaville tasoille: sosiaalityöntekijän asiantuntijuus, ammatillisen vuorovaikutussuhteet (mikrotaso), moniammatillinen yhteistyö (mesotaso), palvelujärjestelmä (eksotaso) ja yhteiskunnallinen tilanne (makrotaso).

Haavoittuvuuden tunnistaminen, eettinen osaaminen ja asiakkaan asianajajana toiminen ovat tärkeä osa sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta ja siten auttamistyön mahdollistamista. Sosiaalityöntekijän lainsäädäntö- ja järjestelmäosaaminen sekä yhteiskunnallinen ymmärrys näyttäytyy tutkimuksen mukaan myös tärkeänä. Mikrotasolla luottamuksellinen ja kulttuuriherkkä asiakas-ammattilaissuhde näyttäytyy tärkeänä. Työyhteisössä sosiaalityön tehtävänkuva on muiden ammattilaisten silmissä epäselvä. Sosiaalityöntekijät käyttävät aikaansa perustellen omaa tehtäväänsä ja osaamistaan sekä sosiaalityön vastuualueita. Mesotasolla vastaanottokeskuksen sisällä tapahtuva moniammatillinen yhteistyö kuvautuu sosiaalityöntekijöiden puheessa positiivisena. Tulkkivälitteisyys osana vastaanottokeskuksen sosiaalityön erityisyyttä näyttäytyy myös merkityksellisenä auttamisen välineenä. Tutkimustulokset osoittavat, että vastaanottokeskuksen sosiaalityön auttamistehtävää rajoittavat vahvasti rakenteelliset (ekso- ja makrotaso) tekijät, kuten Maahanmuuttoviraston toiminta, palvelujärjestelmän tila ja resurssipula. Harkintavallan tila näyttää olevan vastaanottokeskuksen sosiaalityössä suuri ja tukevan yksilöllistä auttamistyötä.

Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä päädytään esittämään, että rakenteellisen sosiaalityön avulla voidaan tuoda esiin sosiaalityön osaamisen merkitys vastaanottopalveluissa sekä pakkomuuttajien oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tutkimus lisää inhimillistä näkökulmaa pakkomuuttajien tilanteeseen ja siihen liittyvään päätöksentekoon sekä vahvistaa sosiaalityön paikkaa vastaanottopalveluissa.