Tapaustutkimus: monialaisen työryhmän käyttäjäkokemukset virtuaalituotantostudiossa tekemästään virtuaalituotantoprosessista

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkasteltiin monialaisen työryhmän käyttäjäkokemuksia virtuaalituotantostudiossa tekemästään virtuaalituotantoprosessista. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys sekä laajennetun todellisuuden, virtuaalituotannon, käyttäjäkokemuksen ja jaetun asiantuntijuuden käsitteet. Aineisto koostui ryhmäteemahaastattelusta, johon osallistui 6 työryhmän jäsentä. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla, jonka pohjana käytettiin Tcha-Tokeyn ym. (2018) UXIVE-mallia. Sen mukaisesti käyttäjäkokemuksia tarkasteltiin läsnäolon, sitoutumisen, immersion, flow-tilan, käytettävyyden, taitojen, tunteiden, kokemuksen seurausten, teknologian omaksumisen ja kokonaisarvion kautta. Tutkimuksen tulosten mukaan studion fyysiset ja visuaaliset elementit sekä työryhmän asiantuntemus vahvistivat läsnäoloa — ristiriita studiotilan ja virtuaalitaustan välillä heikensi sitä. Sitoutuminen koettiin korkeana, mikä ilmeni työryhmän ja asiakkaan toimijuudessa. Immersiota vahvistivat studion visuaaliset ja toiminnalliset elementit ja sitä heikensivät staattiset kuvataustat sekä vähäinen lavastus. Flow-tilaa tukivat keskittymistä edistävät studio-olosuhteet, kun taas työn haasteet heikensivät sitä. Käytettävyys näyttäytyi tehokkaana työskentelynä ja sitä tukivat sisätiloissa oleva studiotila, esivalmistelupäivä sekä muokattavat studioelementit. Studion ja LED-seinän rajallinen koko heikensivät käytettävyyttä. Tuotannollinen ja tekninen ammattitaito koettiin riittävänä: tuotantotiimi sovelsi aiempaa osaamistaan virtuaalituotantoympäristöön — tekninen tiimi vastasi studion toimivuudesta. Myönteiset tunteet liittyivät uuden kokemuksen saamiseen, osaamisen kehittymiseen, ongelmanratkaisuun sekä myönteiseen palautteeseen. Kielteiset tunteet puolestaan liittyivät aikataulupaineisiin sekä asiakashankinnan epävarmuuteen. Prosessin aikana ei ilmennyt kokemuksen seurauksia. Teknologian omaksuminen näyttäytyi osaamisen kehittymisenä, tuotannon teknologisten vaatimusten hahmottumisena sekä tuotannon sujuvoittamiseen liittyvinä oivalluksina. Virtuaalituotantoprosessin kokonaisarvio oli myönteinen; lähes kaikki tavoitteet saavutettiin ja yhteistyö koettiin sujuvana. Kehityskohteet liittyivät dokumentoinnin tarpeeseen, henkilöstöresurssien lisäämiseen ja studioteknologian potentiaalin rohkeampaan hyödyntämiseen. Tutkimus osoitti VTST-hankkeen virtuaalituotantostudion toimivuuden media-alan tuotantoprosesseissa sekä tuotti uutta ymmärrystä sen roolista yhteistoiminnallisena oppimisympäristönä, jossa monialainen yhteistyö rakentui kollektiivisen oppimisen ja asiantuntijuuden pohjalta.