"Vaikka ne oli radikaaleja... ajattelen, että rajat on rakkautta” Laitoshuollossa kasvaneiden kokemuksia perusoikeusrajoitusten merkityksestä hyvinvoinnille

Abstract

Perusoikeusrajoitusten pääasiallisena tarkoituksena on suojella lapsen tärkeämpää perusoikeutta, eli oikeutta ihmisarvoiseen elämään ja siihen liittyvään huolenpitoon, joka on säädetty Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 19 §:n 1 momentissa. Perusoikeusrajoitus toimenpiteillä lapsen elämään voidaan vaikuttaa usealla eri osaalueelle, ja ne ovat suoranaisesti yhteydessä lapsen hyvinvointiin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelulaitoksessa kasvaneiden kokemuksia perusoikeusrajoituksien merkityksestä hyvinvoinnille. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto on kerätty haastattelemalla lastensuojelulaitoksissa kasvaneita henkilöitä. Haastatteluista kahdeksan oli videohaastatteluja ja viisi kirjallista haastattelua. Tutkielman tieteenfilosofisena teoriana on hermeneuttis-fenomenologinen tutkimusstrategia. Tutkielma sijoittuu lastensuojelun tutkimuskenttään.

Tutkielman tulosten perusteella perusoikeusrajoitukset ovat vaikuttaneet haastateltavien kokemuksiin rajoitusten merkityksestä hyvinvoinnille monin eri tavoin. Kokemukset perusoikeusrajoitusten merkityksestä hyvinvoinnille liittyvät oikeudenmukaisuuden, turvallisuuden ja turvattomuuden, kuuluksi tulemisen, sekä aikuisuuden myötä muuttuneen suhtautumisen kokemuksiin. Haastateltavien kokemukset oikeudenmukaisuudesta jakautuivat puutteelliseen tietoon omista oikeuksista, yhdenvertaisuuden tunteeseen sekä perusoikeusrajoitusten käytön oikeudellisuuteen. Turvallisuuden ja turvattomuuden tunteet toivat esiin kokemuksia auktoriteetin väärinkäytöstä, sosiaalisista verkostoista sekä luottamuksesta ja turvasta. Kuulluksi tulemisen kokemukset jakautuivat oman mielipiteen mitättömyyteen, oman äänen merkityksettömyyteen perusoikeusrajoitusten päätöksissä sekä merkityksellisyyden ja arvostuksen kokemuksiin. Aikuisuuden myötä muuttuneet suhtautumistavat sisälsivät pohdintoja elämästä lastensuojelun jälkeen sekä lapsuuden kokemusten pohjalta muodostuneesta aikuisuuden ymmärryksestä.