Tahdosta riippumattoman lääkityspäätöksen muuttaminen hallintopäätökseksi - vaikutukset potilaan oikeusturvaan

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan psykiatrisen potilaan oikeusturvaa erityisesti tahdosta riippumattoman lääkityksen näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen, sillä 1.4.2024 voimaan tullut mielenterveyslain muutos velvoittaa tekemään hallintopäätöksen tahdosta riippumattomasta lääkityksestä. Lainmuutos lisää hallinto-oikeudenkäyntejä mielenterveysasioissa. Lainmuutos on seurausta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamasta langettavasta tuomiosta (X v. Suomi), jossa katsottiin, ettei potilaalla ollut riittäviä oikeusturvakeinoja lääkityspäätöksestä valittamiseen.

Tutkielmassa arvioidaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin elementtien toteutumista hallintoprosessissa mielenterveyslain alaisissa päätöksissä. Tutkimus perustuu kvalitatiiviseen haastatteluaineistoon, johon osallistui kuusi haastateltavaa, jotka kertoivat kokemuksistaan hallintoprosessista. Haastatteluaineisto analysoitiin temaattisella analyysillä, jonka tarkoituksena on löytää yhtäläisiä teemoja eri ihmisten kokemuksista. Lisäksi analyysi nojaa lainopilliseen tarkasteluun ja saatavilla olevaan tilastotietoon. Tutkimus on access to justice tutkimusta eli tosiasiallisen oikeuden pääsyn tutkimusta, jossa tarkoituksena on selvittää, kuinka tosiasiallisesti valittaja kokee prosessin ja saa asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei käytännön hallintoprosessi kaikilta osin vastaa potilaiden kokemusta oikeudenmukaisesta kohtelusta. Haastatteluissa nousivat erityisesti esiin valitusprosessin hitaus, päätösten puutteelliset perustelut sekä oikeudellisen avun saatavuuteen liittyvät haasteet. Tutkielma korostaa tarvetta jatkaa potilaiden oikeussuojan kehittämistä siten, että oikeudet toteutuvat myös käytännössä. Yhteiskunnan tehtävä on suojata erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksia mielivaltaiselta puuttumiselta niihin.

This thesis examines the legal protection of psychiatric patients, particularly in relation to involuntary medication. The topic is timely, as an amendment to the Mental Health Act, which entered into force on 1 April 2024, requires that an administrative decision be made regarding involuntary medication. The amendment increases the number of administrative court proceedings in mental health matters. It is a result of a judgment by the European Court of Human Rights against Finland (X v. Finland), in which the Court found that the patient did not have sufficient legal remedies to appeal a medication decision.

The thesis assesses the implementation of the elements of a fair trial in the administrative process concerning decisions under the Mental Health Act. The research is based on qualitative interview data, with six interviewees sharing their experiences of the administrative process. The interview material was analysed using thematic analysis, aiming to identify recurring themes in different individuals’ experiences. In addition, the analysis draws on legal doctrinal examination and available statistical data. The study is an access to justice study, meaning that it investigates the extent to which appellants can in practice experience the process as fair and have their case heard in court.

The results of the research indicate that the practical administrative process does not in all respects correspond to patients’ experiences of fair treatment. In particular, the interviews highlighted the slowness of the appeal process, insufficient reasoning in decisions, and challenges related to access to legal aid. The thesis emphasises the need to continue developing the legal protection of patients so that rights are realised in practice. It is the responsibility of society to protect the rights of those in a particularly vulnerable position from arbitrary interference.