Lastensuojelun edunvalvonta ”Lapsen etua ja osallisuutta”
Heikkilä, Marjukka (2025)
Heikkilä, Marjukka
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062975518
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062975518
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on syventää ymmärrystä lastensuojelun edunvalvonnasta ja sen merkityksestä lapsen edun ja osallisuuden turvaamisessa. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista osaamista lastensuojelun edunvalvojilta edellytetään lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi ja kuinka lastensuojelun edunvalvonta tukee lapsen oikeuksien toteutumista sekä lainsäädännöllisesti että käytännössä. Tutkimuksessa selvitetään myös edunvalvojan roolia lastensuojeluprosessissa ja sitä, miten edunvalvonnan käytännöt vaikuttavat lapsen osallisuuteen ja oikeuksien toteutumiseen. Teoreettinen viitekehys rakentuu lapsen oikeuksien, osallisuuden ja edun käsitteiden ympärille, ja tutkimuksessa hyödynnetään YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta, kansallista lainsäädäntöä sekä ajankohtaista tutkimustietoa lastensuojelusta.
Tutkimus on laadullinen, ja metodologisena lähestymistapana on fenomenologishermeneuttinen näkökulma. Aineisto kerättiin avoimella verkkokyselyllä, johon vastasivat lastensuojelun edunvalvojina toimineet henkilöt. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulokset osoittavat, että edunvalvojan rooli lastensuojeluasiassa on monisyinen ja vaativa. Se edellyttää laaja-alaista lastensuojelun ja lapsioikeuden tuntemusta, lapsen kohtaamisen taitoja sekä kykyä arvioida lapsen etua itsenäisesti ja puolueettomasti. Edunvalvojan tehtävä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa huoltaja ei kykene valvomaan lapsensa etua puolueettomasti tai on muuten estynyt osallistumaan lastensuojeluprosessiin. Tutkimuksessa nousi esiin huoli siitä, että edunvalvojan tehtävä ei ole riittävän tunnettu eikä selkeä lastensuojelun kentällä. Lastensuojelun edunvalvonnan käytännöt ovat hajanaisia, eikä lapsen oikeus tulla kuulluksi toteudu kaikissa tilanteissa lapsen oikeuksien mukaisesti. Tutkielma osoittaa, että lastensuojelun edunvalvontaa tarvitaan erityisesti suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia lapsia. Lastensuojelun edunvalvonnan kehittäminen, selkeämmät valtakunnalliset ohjeistukset ja lastensuojelun edunvalvojien osaamisen vahvistaminen ovat keskeisiä toimenpiteitä lapsen oikeuksien turvaamiseksi. Tutkimus korostaa lapsen oikeuden osallistua aidosti itseään koskevaan päätöksentekoon ja edunvalvonnan merkitystä tämän oikeuden toteutumisessa.
Tutkimus on laadullinen, ja metodologisena lähestymistapana on fenomenologishermeneuttinen näkökulma. Aineisto kerättiin avoimella verkkokyselyllä, johon vastasivat lastensuojelun edunvalvojina toimineet henkilöt. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulokset osoittavat, että edunvalvojan rooli lastensuojeluasiassa on monisyinen ja vaativa. Se edellyttää laaja-alaista lastensuojelun ja lapsioikeuden tuntemusta, lapsen kohtaamisen taitoja sekä kykyä arvioida lapsen etua itsenäisesti ja puolueettomasti. Edunvalvojan tehtävä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa huoltaja ei kykene valvomaan lapsensa etua puolueettomasti tai on muuten estynyt osallistumaan lastensuojeluprosessiin. Tutkimuksessa nousi esiin huoli siitä, että edunvalvojan tehtävä ei ole riittävän tunnettu eikä selkeä lastensuojelun kentällä. Lastensuojelun edunvalvonnan käytännöt ovat hajanaisia, eikä lapsen oikeus tulla kuulluksi toteudu kaikissa tilanteissa lapsen oikeuksien mukaisesti. Tutkielma osoittaa, että lastensuojelun edunvalvontaa tarvitaan erityisesti suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia lapsia. Lastensuojelun edunvalvonnan kehittäminen, selkeämmät valtakunnalliset ohjeistukset ja lastensuojelun edunvalvojien osaamisen vahvistaminen ovat keskeisiä toimenpiteitä lapsen oikeuksien turvaamiseksi. Tutkimus korostaa lapsen oikeuden osallistua aidosti itseään koskevaan päätöksentekoon ja edunvalvonnan merkitystä tämän oikeuden toteutumisessa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4808]