Palvelutarpeen arviointi sosiaalityön tehtävänä

Abstract

Tutkimus keskittyy lapsiperheiden ja nuorten kanssa tehtävään sosiaalihuollon ja lastensuojelun tarpeen arviointiin. Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelun kokemus-asiantuntijoina toimivien nuorten kanssa tehtyjen arviointityöskentelyyn liittyvien haastattelujen pohjalta nuorten luottamuksen rakentumista koskevia käsityksiä. Luottamusta vahvistavia tai heikentäviä tekijöitä tarkastellaan sosiaalityöntekijään, lähiyhteisöön sekä instituutioon ja organisaation liittyen. Keskeiset teoreettiset käsitteet ovat luottamus ja sosiaalinen pääoma. Tutkimus on toteutettu laadullisella menetelmällä, ja aineistona on käytetty YTT Tarja Pösön vuosina 2021–2022 keräämää haastatteluaineistoa ”Lastensuojelu lapsen etuna?”, johon osallistui 20 kokemusasiantuntijana toimivaa nuorta kahdeksassa eri haastattelussa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa ajankohtaista tietoa lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnista ja syventää ymmärrystä luottamuksen merkityksestä arviointiprosessin aikana.

Nuorten käsitysten mukaan luottamusta sosiaalityöntekijään vahvistivat selkeä ja ymmärrettävä kielenkäyttö, empaattinen ja toiveikas asenne, yksilölliset kohtaamiset tutun työntekijän kanssa, lapsen näkökulman huomiointi ja mahdollisuus vaikuttaa tapaamisten käytännön järjestelyihin. Turvalliset tapaamispaikat ja nuoren mahdollisuus itse nimetä luotettavat aikuiset tukivat luottamuksen syntyä. Koulu voi toimia joko turvaa tuovana tai turvattomuutta lisäävänä ympäristönä. Nuorten mukaan avun pyytäjälle tulee tarjota tukea, ja arvioinnissa tulee huomioida myös sosiaalihuollon ulkopuoliset palvelut.

Luottamusta heikensivät epäselvä viestintä, työntekijän etäinen ja ennakkoluuloinen suhtautuminen. Lähiyhteisöön liittyen lasten ja nuorten lojaalius vanhempia kohtaan, pelko leimautumiseen, vanhempiin tai seurauksiin liittyen saattoivat heikentää luottamuksen rakentumista. Institutionaalista luottamusta heikensivät resurssien puute, epäsopivat palvelut ja kokemus siitä, ettei nuorta kohdattu kokonaisvaltaisesti.

Tutkimus korostaa, että lapsen tapaamisen lisäksi sosiaalityössä on olennaista rakentaa luottamuksellinen suhde nuoreen, joka mahdollistaa vaikeiden asioiden kertomisen ja läpi käymisen ja tukee arviointityöskentelyn kokonaisvaltaisuutta ja onnistumista.