”Olisi hyvä tietää, millaista osaamista on” - Sijaishuollon toimivuus sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta: rakenteet ja tieto kehittämisen välineinä

Abstract

Lastensuojelun sijaishuolto on olennainen osa lastensuojelua, jonka vaikutukset ulottuvat yksittäisten lasten hyvinvoinnista koko yhteiskuntaan. Sen keskeinen tavoite on turvata lapsen kasvu ja kehitys silloin, kun oma koti ei ole turvallinen. Lisäksi sijaishuollolla on ennaltaehkäisevä ja korjaava merkitys; se pyrkii katkaisemaan haitallisia kehityspolkuja, ehkäisemään syrjäytymistä sekä tukemaan lasten ja nuorten integroitumista yhteiskuntaan. Sijaishuollon laadun ja vaikuttavuuden sekä kehittämistyön tutkiminen on sekä kansainvälisesti, että kansallisesti vähäistä vaikka sen merkitys on erittäin tärkeää.

Tässä pro gradu -tutkielmassa on selvitetty sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä Hyvinvointialueen itse tuottamista sijaishuoltoyksiköistä. Tutkimus on toteutettu keskisuurella Hyvinvointialueella ja aineisto on kerätty lastensuojelun sekä perhesosiaalityön sosiaalityöntekijöiltä kyselyn muodossa. Kerätty aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja tavoitteena on ollut lisätä ymmärrystä sosiaalityöntekijöiden odotuksista ja tuottaa Hyvinvointialueelle tietoa sijaishuollon kehittämiseksi, sillä nykyiset palvelut eivät kaikkien kokemusten mukaan vastaa muuttuviin tarpeisiin. Tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi nousi aineiston perusteella rakenteellinen sosiaalityö sekä tiedolla johtaminen.

Tutkimukseni perusteella sijaishuollon laadukas toteutuminen sosiaalityöntekijän sekä lapsen näkökulmasta kytkeytyy ensisijaisesti rakenteellisiin tekijöihin ja käytettävissä oleviin resursseihin. Pääteemaksi nousivat resurssit, joita ei ymmärretä pelkästään henkilöstönä, vaan myös tiedollisina, ammatillisina, koulutuksellisina, fyysisinä ja yhteistyöhön liittyvinä tekijöinä. Sosiaalityöntekijöiden vastauksissa toistuvat havainnot resurssien riittävyydestä ja kohdentamisesta, joita voidaan tarkastella ennen kaikkea organisaatiotason ja rakenteellisten ratkaisujen seurauksina. Yksittäisten työntekijöiden ammatillinen toiminta ja yhteistyö eivät yksin riitä vastaamaan näihin rakenteellisiin haasteisiin. Tulokset tuovat esiin myös tiiviin yhteistyön merkityksen sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon toteuttajien välillä, lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimisen sekä tavoitteiden ja toimintamahdollisuuksien selkeyttämisen.