Perusoikeuksien rajoittaminen – erityistarkastelussa väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annettu laki

Abstract

Suomi kohtasi vuonna 2023 Venäjän federaation vastaisella rajalla uuden poliittisen ja oikeudellisesti haastavan ilmiön – hybridivaikuttamisen. Tarkemmin ilmiössä oli kyse maahantulijoiden välineellistämisestä. Ilmiön torjumiseksi säädettiin väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annettu laki (482/2024, myöhemmin rajaturvallisuuslaki). Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten hybridivaikuttaminen vaikuttaa perusoikeuksien rajoittamiseen. Perusoikeuksien rajoittamista tutkitaan erityisesti rajaturvallisuuslain avulla. Rajaturvallisuuslaki aiheuttaa merkittäviä perusoikeusrajoituksia erityisesti kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksiin.

Tutkielma on lainopillinen. Tutkielmalle asetetut tutkimuskysymykset ovat seuraavat. Onko rajaturvallisuuslaki oikeasuhtainen ja välttämätön keino torjua välineellistettyä maahantuloa? Saako kansallinen turvallisuus ja valtion suvereenisuus perusoikeuspunninnassa suuremman painoarvon kuin oikeus kansainväliseen suojeluun? Onko hybridivaikuttamiseen varautuminen ja sen torjunta riittävä peruste perusoikeuksien rajoittamiseen? Lisäksi tutkielmassa täsmennetään hybridivaikuttamisen käsitettä.

Rajaturvallisuuslaki on Suomen voimassa olevan lainsäädännön perusteella ainoa laki, joka nimenomaisesti torjuu välineellistettyä maahantuloa. Rajaturvallisuuslain sääntely on kuitenkin osittain ristiriidassa Suomen perustuslain (731/1999) kanssa. Laki sääntelee rajavartiolain (578/2005) ja valmiuslain (1552/2011) kanssa päällekkäisistä asioista. Kansallinen turvallisuus ja valtiosuvereenisuus katsotaan painavimmiksi perusteiksi kuin kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle kuuluvat oikeudet. Hybridivaikuttamiseen vastaaminen edellyttää kuitenkin joko uudenlaista oikeudellista tulkintaa tai kansainvälisoikeudellisia toimia.