Laite-etsintä ja tekninen laitetarkkailu teknisiin laitteisiin kohdistuvina pakkokeinoina ja niistä aiheutuvan yksityiselämän suojaan puuttumisen minimointi

Abstract

Tutkimuksen kohteena ovat teknisiin laitteisiin kohdistuvina pakkokeinoina pakkokeinolain (806/2011) laite-etsintä ja tekninen laitetarkkailu. Tutkielmassa on kolme tutkimuskysymystä. Ensinnäkin kysytään millä edellytyksin esitutkintaviranomainen voi kohdistaa pakkokeinoja epäillyn teknisiin laitteisiin ja niiden tietosisältöön sähköisten todisteiden hankkimiseksi, toiseksi miten näitä pakkokeinoja käytettäessä varmistetaan, että epäillyn yksityiselämän suojaan ei puututa enempää kuin on välttämätöntä, ja kolmanneksi onko nykyinen lainsäädäntö, jolla varmistetaan pakkokeinojen yksityiselämän suojaan kohdistuvan puuttumisen minimointi riittävää EUT:n ratkaisukäytännön näkökulmasta ja jos näin ei ole, mitä lainsäädännöltä edellytetään, että se olisi riittävää? Tutkielmassa metodina on lainoppi sekä kolmannen tutkimuskysymyksen osalta vertaileva oikeustiede ja de lege ferenda.

Tutkimuksessa selvitetään mitä edellytyksiä lainsäädännössä on valittujen pakkokeinojen käytölle. Tutkimuksessa selviää, että pakkokeinoja voidaan käyttää, kun epäilty rikos täyttää vakavuudeltaan pakkokeinon edellyttämän vähimmäisvankeusrangaistuksen, sekä laissa erikseen säädettyjen rikosten tai tilanteiden tapauksessa. Tekninen laitetarkkailu edellyttää myös tuomioistuimen lupaa.

Toiseksi selvitetään miten yksityiselämän suojaan puuttuminen on rajoitettu vain välttämättömään. Lainsäädäntö edellyttää, että pakkokeinoja käytettäessä noudatetaan oikeusperiaatteita, minkä lisäksi on erilaisia minimointimekanismeja, jotka takaavat pakkokeinojen kohteen oikeusturvaa. Näitä ovat lainsäädäntö saatujen tietojen käsittelystä ja hävittämisestä, kuuntelu- ja katselukiellot, takavarikoimis- ja jäljentämiskiellot, ylimääräisen tiedon käyttö, sekä erilaiset sisäisen ja ulkoisen valvonnan menettelyt. Myös esitutkintaviranomaisten riittävä koulutus ja osaaminen korostuvat.

Lopuksi tutkitaan onko nykyinen lainsäädäntö yhdenmukainen EUT:n ratkaisukäytännön kanssa.

EUT:n muuttunut ratkaisukäytäntö edellyttää matkapuhelimeen kohdistuvassa etsinnässä riippumattoman valvontaelimen myöntämää ennakkolupaa, sillä on vaara, että matkapuhelin sisältää erityisen arkaluontoisia henkilötietoja. Koska laite-etsintä ei nykymuodossaan edellytä ennakkolupaa, ei pakkokeinolaki ole riittävä torjumaan yksityiselämän suojaan kohdistuvaa puuttumista. Tilanne korjaantuisi sillä, että säädettäisiin tuomioistuimen myöntämästä ennakkoluvasta laite-etsinnälle, silloin kun laitteen epäillään sisältävän arkaluontoisia tietoja.