Lapsen suojelun tehtävä lastensuojelun laitoshoitoa määrittelevän lainsäädännön ja työtä tukevien rakenteiden kontekstissa. Tutkimus sijaishuollon työntekijöiden kokemuksista.

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sijaishuollon laitoshoidossa työskentelevien työntekijöiden kokemuksia lapsen suojelusta työtä määrittävän lainsäädännön ja rakenteiden kontekstissa. Tutkielman tavoitteena on tuoda esille sijaishuollon käytännön työtä tekevien kokemuksia lapsen suojelusta sekä selvittää sijaishuollossa asuvan lapsen asemaa suojelun kohteena.

Tutkielman aineisto kerättiin avoimen haastattelun keinoin haastattelemalla seitsemää sijaishuollon laitoshoidossa työskentelevää työntekijää. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielman metodologinen lähtökohta nojautuu fenomenologiseen lähestymistapaan, joka mahdollistaa ilmiön tarkastelun haastateltavien kokemusten kautta. Aineistosta oli eroteltavissa kolme merkityskokonaisuutta koskien työntekijöiden kokemuksia lapsen suojelusta sijaishuollon laitoshoidon toimintaympäristössä. Kokonaisuudet jaoteltiin yksityiskohtaisempiin merkityksiin, joissa korostuivat työntekijöiden kokemukset työssään kohtaamista ilmiöistä suhteessa lain tulkintaan sekä traumainformoidun kiintymyssuhdetyöskentelyn ja moniammatillisen työn merkitys osana lapsen suojelua.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että suojelun käsite koettiin erittäin laajaksi. Lapsen välittömän suojelun ohella sijaishuollossa tehtävällä tunnetyöskentelyllä sekä lapsen psykososiaalisen kehityksen ymmärryksellä koettiin olevan merkittävä rooli suojelutehtävän onnistumiselle. Työtä määrittelevän lainsäädännön tulkinnanvaraisuus ja soveltamisen haasteellisuus koettiin lapsen suojelua estävänä tekijänä. Tämän lisäksi moniammatillinen yhteistyö, etenkin poliisin ja lasten- /nuortenpsykiatrian kanssa koettiin ehdottoman tärkeänä osana sijaishuollossa asuvan lapsen suojelua ja kuntoutumista.