Suojaavat tekijät ja avun saaminen nuorten itsetuhoisuudessa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee suojaavia tekijöitä ja avun saamista nuorten itsetuhoisuudessa. Käsittelen ilmiötä resilienssin, suojaavien tekijöiden ja minäpystyvyyden teoreettisten käsitteiden viitekehyksessä. Nuoren resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristössä olevien tekijöiden kanssa ja sillä kuvataan nuoren mukautumiskykyä ja joustavuutta muutoksiin. Minäpystyvyys tieteellisenä käsitteenä kuvaa sitä, miten motivoitunut nuori on jotain asiaa tekemään. Minäpysyvyys vaikuttaa myös siihen, miten yksilö kykenee ylläpitämään tiettyä tekemistä ja käyttäytymistä sekä miten hän pystyy välttämään negatiivisia ajatuksia. Minäpystyvyyden keinoin nuori voi säädellä omia tunteitaan ja hallita myös omaa kehitystään ja oppimistaan. Tutkimus lähtee yhteiskunnallisesta tarpeesta kehittää nuorten avunsaantia itsetuhoisuuteen.

Tutkielmani pyrkii vastaamaan tutkimuskysymyksiin; Mitkä ovat nuoruuden itsetuhoisuuden taustatekijöitä ja syitä? Millainen vaikutus suojaavilla tekijöillä on nuoren itsetuhoisuudessa? Millaista on vaikuttava apu nuorten itsetuhoisuuteen? Tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on integroiva kirjallisuuskatsaus. Integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on uusien näkökulmien ja käytäntöjen luominen kriittisen ja syntetisoidun tiedon ja valikoidun aineiston kautta. Tutkielman aineisto koostui 14 suomen ja englanninkielisestä aineistoista. Aineiston analyysi suoritettiin integroituna sisällönanalyysinä aineistolähtöisesti.

Yhteenvetona tutkielman tuloksista voidaan todeta, että nuorten kasvussa on tärkeää huomioida identiteetin kehittymiseen liittyvä kriisi. Tämä on tärkeää ottaa huomioon nuorten arjessa, tukitoimissa ja palveluissa. Tutkielma nosti esiin nuorten kokeman stressin ja sen vaikutuksen heidän kasvuunsa. Aikuisten optimistinen suhtautuminen elämään oli aineiston pohjalta merkityksellinen tuki nuoren positiiviseen kasvuun. Nuorten haasteiden päällekkäisyys oli yksi syy nuoren itsetuhoisuuteen. Aineiston mukaan tämä tulisi huomioida nuorten koulunkäymiseen liittyvissä haasteissa. Nuoret kokivat aineiston mukaan itsetuhoisuudelta suojaavaksi tekijäksi vertaistuen sekä yhteisön luoman tukiverkoston. Nuorten palveluissa ja arjessa on luotava rakenteita, jotka tukevat monimuotoisuutta ja yksilöllistä kohtaamista. Nuori tarvitsee kannustusta, ohjausta, aikuisen esimerkkiä sekä positiivisia kokemuksia minäpystyvyytensä tueksi. Nuorten itsetuhoisuus on aineiston pohjalta koko palveluverkoston haaste. Tarvitaan aikuisten ja perheiden kanssa tehtävää suhdeperustaista monialaista puuttumista. Nuorten saaman tuen tulisi olla saatavissa matalalla kynnyksellä, oikeaaikaisesti sekä sen tulisi olla vaikuttavaa. Yhteiskunnan ja palveluverkoston on saatava julkiset palvelut kohtaamaan nuorten hätä. Nuori voi kokea toivottomuutta ja jäädä ilman aikuisen tukea kasvussaan. On tärkeää, että nuoren saama tuki itsetuhoisuuteen on vaikuttavaa ja nuoren mielestä uskottavaa. Digitalisaatio tuo uusia mahdollisuuksia nuorten auttamiseen, Jotta nuori kokee tuen itselleen tärkeäksi, tulee palveluissa keskittyä työntekijöiden pysyvyyteen ja luottamuksen rakentamiseen. Nuoren omassa kasvussa on tärkeää hänen minäpystyvyytensä ja resilienssinsä merkitys. Tutkielman mukaan nuori tarvitsee minäpystyvyytensä tueksi kannustusta, ohjausta, aikuisen esimerkkiä sekä positiivisia onnistumisen kokemuksia.