"Miksi nainen ei vain lähde?": Kuvaileva kirjallisuuskatsaus naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta ja sosiaalityön mahdollisuuksista auttaa yksilöllisellä ja rakenteellisella tasolla sukupuolinäkökulma huomioiden

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelemme sosiaalityön mahdollisuuksia auttaa yksilöllisellä ja rakenteellisella tasolla sukupuolinäkökulma huomioiden naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan uhreja. Tutkimuksemme on suunnattu kaikille parisuhdeväkivallan parissa työskenteleville sosiaalityöntekijöille ja muille siitä kiinnostuneille.

Tutkimus on kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutettu laadullinen tutkimus, jossa analyysimenetelmänä hyödynnetään sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto monipuolinen ja laaja. Tutkimuskysymyksemme ovat: Miten sukupuoli näkökulma otetaan huomioon naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan työskentelyssä? Millaisia mahdollisuuksia sosiaalityöllä on vaikuttaa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan rakenteellisella tasolla? Miten sosiaalityö voi auttaa parisuhdeväkivaltaa kohdanneita naisia käytännön asiakastyössä?

Tutkimuksemme pohjalta naisiin kohdistuva väkivalta näyttäytyy monimutkaisena ilmiönä, jota rakenteet ylläpitävät. Siihen ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Rakenteellinen ja feministinen sosiaalityö tarjoaa tärkeitä näkökulmia. Ne auttavat tarkastelemaan väkivaltaa laajemmin kuin vain yksilön tai perheen sisäisenä ongelmana. On tärkeää ymmärtää yhteiskunnallisia valtasuhteita, normeja ja eriarvoisuutta, jotta voidaan vaikuttaa väkivallan seurausten lisäksi sen syihin. Feministinen näkökulma nostaa työskentelyn keskiöön naislähtöisyyden. Työn keskeisenä tuloksena nousi esiin se, että on tärkeää kunnioittaa naisten itsemääräämisoikeutta ja asettaa työskentelyn tavoitteet naisten tarpeista ja toiveista käsin.

Parisuhdeväkivallan dynamiikkaa voi olla vaikeaa ymmärtää uhreille kuin ulkopuolisellekin, sillä suhteen kiinnipitävät voimat ja ristiriitaiset tunteet tekevät irtautumisen haastavaksi. Tästä syystä ongelmaan tarvitaan kattavaa tukea ja herkkyyttä sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisissa toimenpiteissä. Yksilötason auttamisen keinoissa korostuivat sosiaalisten suhteiden tukeminen, fyysisen turvallisuuden järjestäminen, taloudellinen tuki ja psykososiaalinen tuki.