Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn sovellettavuus teollisen kokoluokan aurinkovoimaloihin

Abstract

Teollisen kokoluokan maa-asenteiset aurinkovoimalat ovat yleistyneet Suomessa nopeasti 2020-luvulla. YVA-menettely on keskeinen vaihe useissa tällaisissa hankkeissa, mutta suuriakin hankkeita on voitu toteuttaa ilman YVA-menettelyä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä on aurinkovoimahankkeiden YVA-kynnys eli minkälaisten seikkojen vallitessa tietty hanke tulee arviointivelvollisuuden piiriin. Tutkimuskysymykseen vastataan ennen kaikkea lainopin ja empiirisen tutkimusmetodin avulla. Empiirinen aineisto koostuu erityisesti ELY-keskusten antamista päätöksistä YVA-menettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa.

YVA-laissa ei ole nimenomaista mainintaa aurinkovoimaloista. Aurinkovoimalat ovat tulleet YVA-menettelyn piiriin erityisesti YVA-lain liitteen 1 kohdan 2 f) perusteella, joka koskee metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteista muuttamista laajalla alueella. Kohtaa ei ole aikanaan säädetty aurinkovoimaloita silmällä pitäen ja sen soveltamiseen liittyy tulkinnanvaraisuuksia. Aineisto ja toisaalta myös oikeusvertailu osoittavat, että YVA-kynnys aurinkovoimahankkeissa on asettunut Suomessa verrattain korkealle. Keskeisimpiä seikkoja YVA-tarpeen arvioinnissa ovat hankkeen koko sekä sijainti ja siihen liittyvät luontoarvot. Hankkeen sijoittaminen ihmisen jo entuudestaan muokkaamalle alueelle nostaa YVA-kynnystä merkittävästi.

Nykyinen oikeustila mahdollistaa joustavuuden viranomaisen päätöksenteossa, kun arvioitavan hankkeen tapauskohtaiset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon. Toisaalta eri toimijoiden voi olla vaikeaa ennakoida hallintokäytäntöä. Pelkän lainsäädännön ja siihen rinnastuvien lähteiden avulla ennakointi voi olla jopa mahdotonta, jolloin tarpeelliseksi tulee ELY-keskusten päätösaineiston analysointi. Päätösaineistonkaan avulla ei pääsääntöisesti ole mahdollista osoittaa täsmällisiä raja-arvoja kunkin eri seikan merkityksestä päätöksenteossa johtuen osaltaan myös siitä, että kyseessä on aina kokonaisharkinta. Yleisiä tulkintalinjoja on kuitenkin löydettävissä.